Luonnon happamoitumisen estäminen on yksi kemistien tärkeistä tehtävistä. Happamoitumisella tarkoitetaan elinympäristön, kuten esimerkiksi vesistöjen tai maaperän pienentynyttä kykyä neutraloida happoja. Happamoitumisen seurauksena elinympäristön pH alenee ja se muuttuu happamaksi.

Happamoituminen on myös luonnollinen prosessi. Sitä tapahtuu koko ajan muun muassa ilman hiilidioksidin liuetessa veteen, jolloin se muuttuu hiili­hapoksi. Happamoitumisen ongelmana eivät ole luonnolliset prosessit vaan ihmisen toiminnasta johtuva liiallinen happamoituminen. Happamoitumisesta onkin monin paikoin muodostunut vakava ympäristöongelma, koska maan alentunut pH-tila heikentää kasvien ravinteiden saatavuutta ja lisää monille eliöille myrkyllisten raskasmetalli-ionien liukoisuutta. Muistathan esimerkiksi luvusta 14, miten valkuaisaineiden altistaminen lyijyioneille aiheutti proteiinin denaturoitumisen. Kyseessä oli se klassinen lyijymyrkytys.