Laura Lindstedtin romaani Ystäväni Natalia on hyvin hämmentävä kirja. Se on taskukokoinen, joten luulisi, että helppolukuinen. Mutta sitä se ei ole. Romaani kertoo terapeutin ja asiakkaan 45-minuuttisista terapiaistunnoista noin kahden kuukauden ajalta. Miljöö on aina sama, terapeutin vastaanottohuone. Romaani on ahdettu täyteen tekstiä, joka vilisee psykoterapeutin sanastoa ja viittauksia taiteeseen ja erilaisiin teorioihin. Tunsin lukiessani olevani sivustakatsoja ja enemmän ymmälläni kuin aiheessa kiinni. Terapian syykään ei ollut aivan helppo, sillä asiakas kärsi ylikorostuneesta seksuaalisuudesta.

Romaani on saanut viime aikoina paljon julkisuutta, mitä en ihmettele, mutta lukukokemuksena tämä jätti ristiriiraisen olon: mikä on kirjailijan sanoma?