Kirjailija Terhi Törmälehto on ammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tämä näkyy hänen esikoisromaanissaan Vaikka vuoret järkkyisivät hallittuna ja hiottuna kielenä, jota oli ilo lukea. Muuten romaani lähtee käyntiin hieman hapuillen ja ottaakin aikansa, ennen kuin Törmälehden romaaniin tempautuu mukaan. Kirja liikkuu kahdessa aikakerroksessa ja kerronnassa: kun ollaan nykyajassa, kertoja on noin kolmikymppinen minäkertoja, joka kuvaa päähenkilön Elsan elämää Kolumbian Bogotassa. Kun kertoja vaihtuu kaikkitietäväksi, siirrytään vajaa kymmenen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin Elsa oli lukiolainen ja asui vanhempiensa luona Kajaanin maaseudulla perheessä, jossa isä ja äiti olivat maallistuneita körttiläisiä, mutta ukki vielä veisasi iltaisin virsiä. Elsa itse hakeutui kahden kaverinsa kanssa helluntaiseurakunnan hurmoksellisiin kotikokouksiin, joissa rukoiltiin Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja toivottiin kiihkeästi kielillä puhumisen lahjaa.

Nuori Elsa elää kiihkeässä uskossa, toivoo Jumalalta itselleen uskovaista puolisoa, syö irtokarkkeja ja haaveilee pojista, kuten muutkin nuoret, mutta omistaa elämänsä rukoilemiselle, jopa niin, että tuntien rukoileminen jälkeen ruumis on jäykkä ja polvet kipeät kovalla lattialla kököttämisestä.

Kolumbiassa aikuistunut Elsa on huolissaan sissien vapauttamasta Manuelista, jolta kaipaa muutakin kuin yhdessä rukoilemista, ja huomaa yhä enemmän pohtivansa, pitääkö jokaisella teolla olla merkitys vai voiko elämää elää jollain muullakin tavalla.

Vaikka vuoret järkkyisivät avaa oven uskonnollisen elämän maailmaan ja sen järkkymättömiin lainalaisuuksiin. Samalla se on kirja kahden erilaisen maailman välillä tasapainoilusta, jossa punnitaan, mihin kannattaa uskoa tai olla uskomatta.