Angie Thomasin nuorten aikuisten romaani Viha jonka kylvät on toinen lukemani romaani, joka on kokonaan kirjoitettu puhekielellä. Toinen on S.E. Hintonin ihana klassikko Me kolme ja jengi vuodelta 1969. Aluksi tässäkin Angie Thomasin romaanissa puhekielisyys ärsyttää, ja siitä on vaikea päästä yli. Toisaalta puhekielen käyttö minäkerrontaan sopii hyvin ja tuo kirjan päähenkilön, 16-vuotiaan tummaihoisen Starr-nimisen tytön lähemmäksi lukijaa.

Starr elää ghettoalueella Garden Heightissa, mutta käy koulua valkoisten asuttamalla alueella. Hänen vanhempansa haluavat tarjota tyttärelleen mahdollisuuden koulutukseen. Elämä kaupungin huonomaineisella alueella ei ole helppoa, mutta sanavalmis ja sisukas tyttö on oppinut pärjäämään. Hän saa myös tukensa vanhemmiltaan -vaikka isän jengitausta ja vankilavuodet aiheuttavatkin välillä tytölle harmia. Kirjan alussa Starr näkee, kuinka valkoihoinen poliisi ampuu hänen ystävänsä Khalilin. Tästä alkaa koko 400-sivuisen romaanin juoni, jonka ympärille kirjan teemakin kilpistyy.

Viha jonka kylvät on vahvasti ihmisoikeuksiin kantaa ottava romaani tasa-arvosta ja oikeudesta tasa-arvoiseen kohteluun rodusta ja ihonväristä huolimatta. Luin kirjaa kevään työkiireistä johtuen hitaasti, mikä aina vähän pilaa lukunautintoa. Pidin silti kirjasta ja se kestäisi hyvin toisenkin lukukerran. On myös hienoa, että tästä kirjasta on tekeillä elokuva. Erityisen paljon pidin Starrin perheestä ja siitä, kuinka he tilanteessa kuin tilanteessa pitivät perheenä yhtä, tukivat ja kannustivat, vaikka riitelivätkin välillä rajusti. Tällaista perhedynamiikkaa soisi näkevän suomalaisessakin yhteiskunnassa enemmän.