Luke Allnutin esikoisromaani Taivas on meidän tarttui käteeni Suomalaisen kirjakaupan ”löytöjä”-laarista. Luin kirjan yhdessä päivässä; koko lauantai meni siis sohvalla maaten. Kirja pitää otteessaan loppuun asti. Se on tarkkaselkoinen kuvaus erään perheen elämästä, siitä, kun oma lapsi sairastuu vakavasti, eikä toivoa enää ole. Näkökulma on perheen isän Robin, mikä on hyvä, sillä useimmiten tuntuu, että tällaisissa tilanteissa kertojan ääni annetaan yleensä äidille.

Romaani on riipaiseva, erityisesti isän hätää seuratessa. Syöksykierre elämän mustimpiin syövereihin on kuvattu hyvin. Samalla romaanissa on myös toivoa, jopa silloin, kun sitä ei oikeasti enää ole.

Romaani kuuluu sarjaan ”pakko lukea yhdeltä istumalta”, eikä siitä pääse eroon muuta kuin tarttumalla ripeästi uuteen kirjaan.