Salla Simukka on jo jonkin aikaa ollut yksi kotimaisen nuortenkirjallisuuden kärkinimístä, eikä suotta. Hän onnistuu jokaisessa teoksessaan vangitsemaan elämästä jotain oleellista ja kirjoittaa tässä ajassa, vaikka kirjoittaisikin dystopiaa kuten romaaneissaan Jäljellä ja Toisaalla. Parhaiten Simukka tunnetaan Lumikki-trilogiastaan.

Nyt luin kuitenkin Simukan uusimman teoksen ns. kääntönovellikokoelman Sytytä valot! Sammuta valot! Se koostuu kahdestakymmenestä lyhyestä novellista, joista puolessa on positiivinen ja elämänmyönteinen pohjavire, puolessa taas synkkä, jopa toivoton pohjavire. Puolivälissä kirjaa lukijan täytyy kääntää kirja toisinpäin, eli tästä tulee kirjan nimitys ns. kääntönovellit.

Luin novellikokoelman käytännössä yhtä soittoa alusta loppuun, ensin toiveikkaat novellit, sitten toivottomat. En tiedä, olisiko pitänyt lukea jotenkin toisin, esim. yksi onnellinen novelli, sitten onneton jne. Tajusin nimittäin toivottomia tekstejä lukiessani, että osasta novelleja löytyy ”vastakappale” kokoelman toisesta osiosta. Tällainen novelli on esim. Koru, joka on nimetty molemmissa osioissa samannimiseksi. Kaikille novelleille yhteistä on, että ne käsittelevät nuorten tai nuorten aikuisten elämää ja ovat kovasti tässä ajassa kiinni. Novelleissa käsitellään mm. avioeroa, sukupuoli-identiteettiä, salattua ihastumista, mielenterveyttä...tärkeitä ja hyviä aiheita nuortenkirjallisuudessa.

Sytytä valot! Sammuta valot on herkullinen novellikokoelma ja sopisi oivallisesti käsiteltäväksi jollain tavalla äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla yhdessä oppilaiden kanssa. Sieltä löytyy valtavasti hyviä teemoja ja lisäksi kokoelma on kirjoitettu ja rakennettu uudella, virkistävällä tavalla. Novellit ovat lyhyitä ja aukkoisia ja jättävät lukijalle sulateltavaa pitkäksi aikaa. Hyvä Salla Simukka!