Tanskalaisen Janne Tellerin nuortenromaani Samantekevää on vain 136-sivuinen kirja, mutta lyhyydessään sitäkin painavampaa luettavaa. Sen teemaa ei ole ihan helppo löytää, vaan se jättää lukijan hämmennyksen tilaan.

Romaani alkaa siitä, kun Pierre Anton 7A-luokalta lopettaa yllättäen koulun ja kiipeää luumupuuhun huutelemaan sieltä luokkakavereilleen, ettei millään elämässä ole merkitystä vaan että kaikki on samantekevää. Muu luokka haluaa todistaa pojalle, että tämä on väärässä ja he alkavat kerätä vanhalle tyhjälle sahalle esineitä ja asioita, joilla on niiden omistajilleen merkitystä. Haastavaksi tehtävän tekee se, että luokkakaverit saavat vuorotellen päättää, mistä kenenkin on luovuttava. Kasaan alkaa ilmestyä sandaalit, hiuksia, lemmikkieläin... Kunnes hauskalta tuntuva merkitysten kerääminen alkaa muuttua vakavaksi.

Luettuani tätä pientä romaania jonkin matkaa tajusin, että siinä on jotain samaa William Goldingin klassikkoromaanin Kärpästen herra kanssa, jossa saarelle haaksirikkoutunut poikajoukko alkaa ottaa mittaa toisistaan mitä hirvittävimmillä tavoilla. Myös Samantekevää-romaanin alun hyvää tarkoittava leikki muuttuu karmeaksi todellisuudeksi, jonka seuraukset ovat tuhoisat.

En kerro enempää, lue tämä pikku romaani. Sen idea on loistava, toteutuskin hyvä, mutta jokin kirjassa ei silti täysin vakuuttanut. Kolme tähteä.