Ruotsalaisen Carl-Henning Wiikmarkin pieni, vain 184-sivuinen romaani Saapuva yö on hidasta luettavaa, ei vain painavan aiheensa - kuoleman odotuksen - vaan myös filosofisen kerronnan takia. Romaani juoni on hyvin yksinkertainen: eläkeikäinen Hasse, entinen näyttelijä, makaa sairaalavuoteella ja odottaa kuolemaa. Samassa huoneessa on kaksi muutakin miestä, Harry ja Börje, joilla on sama tilanne kuin Hassella, he ovat kuolemansairaita ja odottavat elämän päättymistä.

Ei mene aikaakaan,kun Hasse jää huoneeseen yksin huonekavereiden kuoltua viereltä. Kuoleman odotuksesta lienee kirjoitettu ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen aiheesta lukemani romaani. Aihe on kiinnostava. Miten kuoleman saapumisesta voidaan kirjoittaa, miltä kuoleminen tuntuu? Romaanin lukeminen edistyi kuitenkin minulta hitaasti, sillä en jaksanut kirjailijan filosofista tapaa ottaa romaaniin mukaan joidenkin vanhojen jo aikaa sitten kuolleiden filosofien pohdintoja. Pidin kuitenkin Hassen sairaalassaoloajan kuvauksesta ja huumorista, jolla hän omaan kuolemaansa suhtautui. Myös päähenkilön lähestyvä kuolema ja kuoleman hetki oli kerrottu hyvin. Kirja ei mässäile toimenpiteiden tai sairaan ihmisen hoitamisen kuvauksella, vaan kerronta on aika vähäeleistä.

Suosittelen kirjaa paljon lukeville, sillä on vaarana, että kirja haastavan kerronnan takia jää ymmärtämättä tai peräti kesken. Romaanin aihe on kuitenkin aina ajankohtainen ja koskettaa ennemmin tai myöhemmin meitä jokaista.