Nina Gergen aikuistenromaani Pieni kirjapuoti Pariisissa meinasi uuvuttaa minut jo lukemisen alkumetreillä. Olen kuitenkin sitkeä lukija, joten päätin, etten helpolla luovuta, vaikka ylenpalttisen kuvaileva teksti runsaine adjektiiveineen ja yksityiskohtaisine kerrontatyyleineen meinasi tukehduttaa väljempään ja kevyempään tekstiin tottuneen lukijan.

Pieni kirjapuoti Pariisissa on romaani kirjojen ystäville, sillä se kertoo kirjakauppiaasta, jonka kirjakauppana toimii pieni laiva. Päähenkilö on viittäkymmentä lähestyvä Jean Perdu, joka on menettänyt kyvyn nauttia elämästä. On melkein sama, vaikka Jean olisi kuollut, sillä niin kuivasti ja puisevasti hän suhtautuu elämään. Tähän on syynsä, sillä Jean on menettänyt elämänsä rakkauden, ihanan naisen Manonin, toiselle miehelle. Tästä on kylläkin jo aikaa, 20 vuotta, mutta Jean ei ole päässyt yli siitä, että Manon jätti hänet kuin nallin kalliolle.

Erinäisten sattumusten kautta Jean kuitenkin päättää sisuuntua ja riuhtaisee itsensä irti ikävystyttävästä elämästään. Hän nostaa kirjalaivansa ankkurin ylös ja lähtee nuoren kirjailijan, Maxin, kanssa seilaamaan Pariisista isommille vesille. Tästä alkaa seikkailu, joka tempaa lopulta lukijankin mukaansa.

Romaanin kieli on alusta loppuun läkähdyttävän runsasta ja tupaten täynnä sanoja, suorastaan liiaksi asti. Mutta tälläkin kerrontatyylillä on puolensa, sillä hetkittäin kieli on hyvin kaunista, eikä lukija voi välttyä ”ahaa-elämyksiltä”, oivalluksilta, että juuri näinhän elämän pitäisi ollakin. Romaanin miljöökuvaukset ovat henkeäsalpaavan kauniita, ruoan tuoksu tulvii kirjan sivuilta ja meren aaltojen leppeän loiskeen voi miltei kuulla. Myös Jean Perdun tarina on kaunis.

Kenelle kirjaa voi suositella: romantiikannälkäisille, kirjallisuuden ystäville, kauneuden palvojille - myös kauniiden sanojen.