Maija Haaviston nuortenkirja Perhonen vatsassa kertoo Tuulia-nimisestä 9. peruskouluvuottaan aloittavasta tytöstä, jolla on ikävä salaisuus: hän sairastaa chronin tautia, joka saa vatsan sekaisin useita kertoja keskellä päivää ja aiheuttaa ankaria vatsakipuja. Tuulia yrittää aloittaa elämässään uuden suunnan muuttamalla äidin luota isän luo ja aloittamalla viimeisen peruskouluvuotensa uudessa koulussa. Mutta chron ei jätä Tuuliaa rauhaan, vaan oireet pahenevat ja Tuulia joutuu sairaalaan. Runsaat poissaolot koulusta saavat Tuulian kehittelemään sairastelusta ympärille sotkuisen valheiden verkon, joka kiristyy päivä päivältä. Eikä isän luona asuminenkaan osoittaudu ihan helpoksi.

Luettuani kirjasta puolet tajusin nopeasti, että se muistuttaa hyvin paljon erästä toista nuortenromaania nimeltä Sori vaan, se on totuus. Tämänkin romaanin teema perustui pitkälti valehtelun ja sen aiheuttamien seurausten ympärille. Perhonen vatsassa on sujuvaa luettavaa ja sairastavasta nuoresta kertova tarina uskottava. Mutta jotain jäi puuttumaan kerronnasta ja kielestä, mikä pitäisi romaanin mielessä pitempään kuin yhden päivän.