Jukka Behmin uutuuskirja Pehmolelutyttö (2017) on nuortenkirja, joka vie lukijan keskelle nykynuoren raadollista elämää. Emilia on 15-vuotias tavallinen koululainen. Itse asiassa hän on tyttö, joka istuu etupulpetissa ja viittaa, tyttö, jota pyydetään pitämään juhlapuhe koulussa ja joka tuo kiitettäviä numeroita koulusta kotiin.

Mutta kukaan ei tiedä Emilian salaisuutta, paitsi pehmolelut, joille kirjan kertojaminä juttelee kuin kenelle tahansa vertaiselleen. Yksin ollessaan Emilia hakeutuu netin häpeällisille sivuille ja lataa sinne itsestään kuvan, jossa hän on vain torso, ilman päätä ja vaatteita. Emilia saa kymmeniä yhteydenottoja, joissa häntä kuvataan kauniiksi, haluttavaksi, ihanaksi.

Emilia alkaa tienata rahaa tapaamalla vieraita miehiä ja suostumalla heidän häpeällisiin ehdotuksiin. Illat hän viettää sängyssään peiton alla selaillen sivustoja ja miettien, että ihmiset ovat tyhmiä ja hulluja ladatessaan itsestään yököttävää kuvia nettiin. Samaan aikaan sivustot kiehtovat, ja Emilia huomaa olevansa koukussa.

Pehmolelutytön nuori kertojaminä on lukijan mielestä yhtä aikaa naiivi, peloton ja analyyttinen. Hänen elämänsä on joko puuduttavan tylsää tai uhkarohkeaa. Hänen vanhempiaan lukija haluaisi ravistella huomaamaan tyttärensä touhut.

Kirjailijan kerrontatyyli on lakonisen toteavaa. Siitä paistaa läpi nuoren kyyninen asenne elämään, joko-tai -ajattelu sekä hetkittäin esiin pulpahtaa hätääntynyt, eksyksissä oleva lapsi.