Olen kuullut novellistista nimeltä Alice Munro, mutta en ole koskaan lukenut hänen teoksiaan. Munro on voittanut kirjallisuuden Nobelin palkinnon kahdesti, joten hänen tuotantonsa ei voi olla kuraa. Sain isosiskoltani lainaksi Alice Munron lukuisista novellikokoelmista yhden, Nuoruudenystävän, ja olin myyty jo ensimmäisen novellin kohdalla.

Munron novellit ovat melko pitkiä, useamman kymmenen sivun mittaisia. Nuoruudenystävä-kokoelmaan on koottu kymmenen tarinaa, jotka kertovat kaikki aivan tavallisesta elämästä, sellaisesta kuin minun tai sinun elämäsi, jossa ei noin pintapuolisesti näytä tapahtuvan mitään erityistä. Jokainen novelli kuitenkin kätkee sisäänsä salaisuuksia, elämän kipupisteitä tai oivalluksia, jotka saattavat muuttaa elämän suuntaa.

Pidin erityisesti kokoelman niminovellista Nuoruudenystävä sekä novellista Five Points ja Jääkuvia, joiden tarinat voisivat periaatteessa tapahtua kenelle tahansa pettymyksineen, pettämisineen ja synkkine salaisuuksineen.

Munron kirjoitustyyli on eleetöntä, tarkkanäköistä ja oivaltavaa. Hän on toiminut viime aikoina innoittajanani kirjoittamisen saralla. Alice Munro on jo 88-vuotias, joten on mahdollista, ettei tältä upealta kanadalaiskirjailijalta ilmesty enää yhtään teosta.