Nonna Wasiljeff on minulle täysin tuntematon kirjailija, mikä ei ole toisaalta ihmekään, sillä Loukkupoika on v. 2018 ilmestynyt kirjailijan esikoisteos. Kirjalla on mielestäni outo nimi, jopa hieman typerä, mikä oli ehkä syy tarttua tähän nuorten fantasiatrilleriin. Loukkupoika kertoo 15-vuotiaasta Aaronista, joka on syntynyt ja elänyt koko ikänsä Loukussa, jota vartioivat vaaralliset ja pahat Tomut. Miksi Aaron ja moni muu on teljettynä Loukkuun, selviää lukijalle vasta myöhemmin kirjassa. Aaron ei ole osannut kyseenalaistaa elämää loukussa ennen kuin sinne saapuvat veljekset Holt ja Evert, jotka alkavat heti suunnitella pakoa Loukusta. Veljekset saavat Aaronin houkuteltua mukaan suunnitelmaan, mutta tarvitaan vielä Taikurin ilmestyminen Loukkuun, ennen kuin pakosuunnitelma alkaa tuntua mahdolliselta.

Loukkupoika alkaa kiinnostavasti ja juoni jatkuukin hyvin, kun lukijalle - ja Aaronille - aukaistaan yhä enemmän tietoa Aaronista, tämän mystisestä äidistä sekä syistä, miksi Aaron ja muut luonnokkaat elävät Loukussa. Mutta puolivälin jälkeen juoni muuttuu repaleisemmaksi, mikä harmitti minua, sillä olin alkanut jo pitää romaanin henkilögalleriasta, erityisesti salaperäisestä Taikurista, joka tuli ja meni kirjassa oman päänsä mukaan. Myös Aaronin äidin pojalleen kirjoittamat tarinat ja tarinoiden sivujuonet kiehtoivat minua. Mutta jotain keskeneräistä romaanissa on, joka jättää kirjan lopulta vähän kylmäksi. Tähän kirjaan on kuitenkin tulossa jatkoa, minkä toivon olevan ensimmäistä osaa hiotumpaa. Toivottavasti Wasiljeff myös miettii jatko-osien nimeämistä paremmin, sillä Loukkupoika ei mielestäni kirjan luettuanikaan sovi Aaronin tarinalle nimeksi. Joka tapauksessa romaani on uutta fantasiakirjallisuutta, jossa on myös aimo annos dystopiaa.