Loppu on ruotsalaisen Mats Strandbergin tänä syksynä (2019) ilmestynyt nuortenromaani, joka on jo ilmestyttyään saanut paljon arvostusta. 444-sivuinen romaani tuntui aluksi käteeni tiiliskiveltä, mutta lukeminen sujui nopeasti, sillä romaanin luvut ovat lyhyitä ja näkökulma vaihtelee lähes joka luvussa.

Suurimmaksi osaksi ääni annetaan Simonille, 17-vuotiaalle pojalle, joka romaanin alussa joutuu kokemaan jätetyksi tulemisen. Tilda, loistava uimari ja Simonin tyttöystävä, haluaa kokea elämässään kaiken, ennen kuolemaansa. Simon ei enää mahdu tähän suunnitelmaan. Eikä kuolemaan ole aikaa kuin kuukausi - ja tämä on edessä kaikilla. Maapalloa lähestyy Foxworthiksi nimetty komeetta, joka ilmakehän läpäistessään tuhoaa maapallon ja kaikki sen kahdeksan miljardia ihmistä.

Simonin lisäksi romaanissa saa vähitellen äänen myös Tildan entinen uimariystävä Lucinda, jolla on oma kamppailu kestettävänään ja joka on alkanut maailmanlopun lähestyessä kirjoittaa TellUs-nimiseen sovellukseen tuntojaan lähestyvästä kuolemasta.

Loppu on siinä mielessä ajankohtainen romaani, että se tuo vetävän juonen ja sujuvan dialogin lisäksi esille myös kuvan siitä, millaiseen jamaan ihmiset ovat maapallon saaneet laiminlyödessään mm. ilmastonmuutokseen liittyviä uhkakuvia. Kun mitään ei voi enää maapallon hyväksi tehdä, tyhjenevät ostoskeskukset ja ravintolat ja ihmiset kokoontuvat viettämään viimeisiä hetkiään lähestensä kanssa. Maailmanlopun katastrofi herättää myös lieveilmiöitä: rikollisuus, mellakat ja väkivalta lisääntyvät, kun millään ei ole enää mitään väliä.

Vaikka Loppu onkin käsissä painava ja aiheeltaankin musertava, suosittelen sitä luettavaksi jokaiselle elämän isoista kysymyksistä kiinnostuneille. Romaani pitää hyvin otteessaan alusta loppuun saakka. Itse olisin kyllä sadalla sivulla tiivistänyt kerrontaa, jos romaanista jotain korjattavaa haluaisi sanoa.