Eteläkorealaisen kirjailijan Sun- Mi Hwangin 114-sivuinen romaani Kana joka tahtoi lentää, on oikeastaan eläinsatu, mutta sen monikerroksinen tarina on paljon enemmän kuin perinteiset opettavaiset faabelit. Pikku romaani kertoo Tähkä-nimisestä häkkikanasta, joka on lakannut munimasta ja haaveilee vapaudesta ja omasta pienokaisesta. Tähkä on rohkea kana ja sen onnistuukin eräänä päivänä karata, vaikka se on jäädä näädän hampaisiin. Tähkä ei voi jäädä maatilan pihapiiriin, vaan lähtee seikkailemaan läheiselle lammelle, jonka läheisyydestä se löytää hylätyn munan. Tähkän äidinvaistot heräävät ja se alkaa hautoa munaa, josta myöhemmin kuoriutuu poikanen, Verso, joka ei ole kana, vaan ankan ja sorsan risteytys. Tähkä rakastaa pienokaistaan kuin omaansa.

Tähkän ja Verson päivät täyttyvät toinen toistaan kiperimmistä selviytymistaisteluista. Lähistöllä vaaniva näätä on heidän pahin vihollisensa, joka ei kaihda keinoja päästä Tähkän ja Verson kimppuun. Tähkän oloa ei helpota yhtään sekään, että nopeasti kasvava ja voimistuva Verso kaipaa omiensa pariin, sorsaparveen.

Kana joka tahtoi lentää vertautuu lukijan mielessä nopeasti H.C. Andersenin tunnettuun satuun Ruma ankanpoikanen. Tässäkin sadussa Tähkä poikasineen saa kokea yhteisön hyljeksintää ja selviytymistä yksin. Mutta tämä satu on myös kuvaus vilpittömästä ja pyyteettömästä rakkaudesta, jonka vuoksi on valmis tekemään suuriakin uhrauksia. Sadun lopussa Tähkäkin ymmärtää, että vihollinenkin on muutakin kuin julma peto ja että jokaisen elämässä on omat taistelunsa.

Ihana pieni kirja, joka sopii luettavaksi ihan jokaiselle.