Kirja kirjallisuudesta, kirjoista on aina kutkuttava ajatus. Hyvä esimerkki onnistuneesta romaanista, joka kertoo kirjakauppiaasta, on Gabrielle Zevonin romaaani Tuulisen saaren kirjakauppias, joka löytyy kirjahyllystäni. Siksipä odotukseni olivatkin korkealla, kun tartuin Hanna Kauppisen romaaniin Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut. Minua kiinnosti kirja myös siksi, että sitä kirjoittaessaan kirjailija oli vasta 17-vuotias.

Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut tuotti kuitenkin pettymyksen. Kaikki hyvän kirjan ominaisuudet ovat romaanissa olemassa, mutta ne eivät kohtaa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, erityisesti Tarinataivas-nimisen kirjakaupan omistaja herra H on sympaattinen. Mutta nuori esikoiskirjailija ei ole mielestäni onnistunut kirjan rakenteen luomisessa eikä fantasian yhdistämisessä reaalimaailmaan. Putosin kirjan rakenteesta ja juonesta useasti kärryiltä, eikä lukemista helpottaneet tekstiin jääneet kirjoitusvirheet.

Hanna Kauppisen romaani kertoo kirjoja rakastavasta Milasta, nuoresta tytöstä tai naisenalusta, joka elää kirjakaupoissa ja antikvariaateissa, ihan konkreettisesti. Hän viihtyy yksin, kunnes kohtaa omituisen Tarinataivas-nimisen kirjakaupan ja sen vielä omituisemmat omistajat: herra H:n ja tämän pojan Tonin, joka sekä kiehtoo että ärsyttää Milaa.

Romaanissa kulkee myös toinen tarina, joka elää tässä hetkessä. Romaani alkaa siitä, kun eräs nuori nainen kävelee rohkeasti kustantamoon ja vaatimalla vaatii kustantajaa kustantamaan kirjan, jota kukaan ei koskaan ole lukenut. Kustantajaa tämä ei vakuuta, kunnes nainen alkaa kertoa tarinaa, kirjan sisältöä...

Nämä kaksi maailmaa, romaani romaanissa, eivät kuitenkaan kohtaa toivotulla tavalla. Kauppisen romaani on mielestäni vielä monin osin raakile. On kuitenkin hienoa, että nuori kirjailijanalku kirjoitti tämän romaanin - ja joku sen lukikin :)