Lauantai on aina hyvä päivä viettää lukien. Tänään vietin lauantain Riina Mattilan esikoisromaanin Järistyksiä parissa, joka ilmestyi tänä vuonna ja oli yhtenä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaana.

Järistyksiä on nopealukuinen kirja ja pitää lukijan otteessaan alusta loppuun asti. Se ei mielestäni kuitenkaan tarjoa mitään kovin uutta aiheestaan, eli sukupuolettomuudesta, jonka kanssa kirjan 17-vuotias päähenkilö Eelia on koko ikänsä kipuillut. Vasta päästyään toiselle paikkakunnalle taidelukioon Eelia alkaa löytää itseään ja uskaltaa vähitellen luottaa muihin. Tässä ovat suurena apuna Karhu ja Isla, joista jälkimmäinen on Eelian Suuri Rakkaus. Ensirakastumisen voima ja vimma välittyy kyllä romaanin sivuilta hienosti ja kirja kuvaa hyvin epävarmuuden vähittäistä murenemista ja itsetunnon kasvua, kun sitä on tukemassa ihminen, joka näkee sinut juuri sellaisena kuin olet. Romaanissa surullista on kuitenkin päähenkilön kapeakatseinen perhe, jota koko pienen lapsuudenympäristön tympeys korostaa.

Kirja kannattaa kyllä lukea, mutta ehkä luin sen liian nopeasti, sillä se ei jättänyt minuun sellaista lähtemätöntä vaikutusta, jonka kaunokirjallisuus parhaimmillaan tekee.