Enpä olekaan aikoihin tarttunut klassikkoteokseen, joten nyt oli korkea aika. Suuntasin pari päivää sitten kirjastoon tarkoituksenani lukea Arto Paasilinnan tunnetuin romaani Jäniksen vuosi, joka on ilmestynyt v. 1975. Luin romaanin kahdessa päivässä. Se oli nopealukuinen, vaikka siellä täällä olikin sanoja, jotka jäivät minullekin vieraiksi, mutta eivät kuitenkaan vaikeuttaneet loistavan tarinan ymmärtämistä.

Jäniksen vuosi kertoo keski-ikäisestä elämäänsä kyllästyneestä toimittaja Kaarlo Vatasesta, joka erään työkeikan aikana tulee työkaverinsa kanssa ajaneeksi jäniksenpoikasen yli. Jänis loukkaantuu ja työkaverikin jättää Valtasen tienposkelle hoivailemaan jänistä ja hurauttaa itse autollaan Helsinkiin. Siltä istumalta Vatanen päättää jättää entisen elämänsä, vaimonsa ja työnsä ja lähtee jänis mukanaan samoilemaan ympäri Suomea.

Jäniksen vuosi onkin Valtasen matkakertomus, jonka aikana hän kiertelee ympäri Suomenmaata ja poikkeaa vähän rajojen ulkopuolellakin. Mies ja jänis ystävystyvät ja tämän lämpimän ystävyyssuhteen seuraaminen onkin romaanin parasta antia. Kirjassa on toki huumoriakin, sillä Paasilinna tunnetaan nasevana humoristina, mutta huumoria sävyttää myös vakavammatkin aiheet. Matkallaan Vatanen tapaa monenlaisia ihmisiä ja kyliä ja joutuu uskomattomiin tilanteisiin, joista osasta selviää kuin ihmeen kaupalla.

Kannattaa tarttua välillä klassikoihin, sillä ne ovat saavuttaneet asemansa juuri niiden aiheidensa takia, jotka ovat aina ikuisia, kuten tässäkin romaanissa: ihmisen ja luonnon suhteen kuvaaminen.