Andre Acimanin romaani Kutsu minua nimelläsi meinasi aluksi jäädä minulta heti alkuunsa kesken. Kirjailija jaksoi kuvata sivu tolkulla ihastumisen tunnetta ja muuta romanttista hömppää. Tarina alkoi kulkea kuitenkin alun yksityiskohtaisen kuvauksen jälkeen paremmin ja loppupuolen Roomaan sijoittuvat sivut olivat upeita. Ironista kyllä kirjailija oli lopulta parhaimmillaan sanankäyttäjänä ja kuvaajana.

Romaani kertoo 17-vuotiaasta Eliosta, joka ihastuu ja rakastuu Oliveriin, joka on tullut viettämään perheen Italian kesäkotiin lomaa ja samalla tekemään filosofian jatko-opintojaan. Molemmat nuorukaiset kuvataan älykkäiksi, oppineiksi ja hurmaaviksi. Eliossa on ujoutta, jota Oliverin itsevarmuus täydentää.

Kutsu minua nimelläsi on tarina elämää suuremmasta rakkaudesta. Mutta elämä ei tietenkään useimmiten mene kuten elokuvissa, ei tässäkään.

Kutsu minua nimelläsi on pienestä siirappisuudestaan huolimatta mukavaa luettavaa kesällä puolivarjossa, kun haluaa haaveilla Italian-matkasta - tai rakkaudesta.

+++