Auringon pimeä puoli on kirjailija Marisha Rasi-Koskisen ensimmäinen nuorille suunnattu romaani. Tällä 366-sivuisella teoksella hän voitti tänä vuonna (2019) Finlandia junior -palkinnon.

Auringon pimeä puoli on romaani, jota on vaikea selittää. Se on hyvin monitasoinen tarina, joka vaatii kokeneen lukijan. Minä, joka luen kuitenkin melko paljon ja pidän itseäni harjaantuneena lukijana, putoilin kärryiltä aika ajoin.

Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Emilia. Hän asuu Voiton Kaivoksen läheisyydessä isoisänsä kanssa. Eräänä päivänä Emilia löytää pihavarastosta piirustuksen, josta tunnistaa itsensä. Tämä ja sitä seuraavat tapahtumat vievät Emilian seikkailuun, jossa hän vuoroin kadottaa vuoroin löytää itsensä.

Auringon pimeä puoli on romaani, jollaista en ole ennen lukenut. Se vie lukijan monimutkaisiin aikakerrostumiin ja -ulottuvuuksiin ja kuljettaa juonta eteenpäin ja taaksepäin niin taitavasti, että lukija on välillä kompuroida, kirjailija sen sijaan ei. Hän hallitsee tarinansa henkilöineen ja tapahtumineen täydellisesti. En voi kuin kateellisena ihmetellä, miten nerokkaan kudelman kirjailija on onnistunut luomaan.

Jos kerron Auringon pimeästä puolesta enemmän, paljastan liikaa. Teemoista voin sanoa, että siinä käsitellään ympäristökysymyksiä, aikaa ja sen olemusta, minuutta ja elämän ja kuoleman ikuisia kysymyksiä. Lukukokemuksena romaani on hieno, mutta itselleni (en suosi paksuja romaaneja) hieman liian pitkä, eli jostain kohtaa tarinaa olisi voinut tiivistää.

Suosittelen romaania sellaisille, jotka pitävät dystopioista ja lukevat mielellään. Myös maagisen realismin ystäville Auringon pimeä puoli sopii hyvin.