Lähtisitkö sinä maailmanympärysmatkalle haasteelliselle Greenwichin meridiaanille, joka kulkee maapallon ympäri pohjois-eteläsuunnassa, siis pystyakselissa? En minäkään varmaan lähtisi, vaikka maailman ympäri olisikin hienoa matkustaa, mutta jos sen tekisin, menisin varmaan tutumpaa päiväntasaajaa myötäilevää reittiä. Greenwichin meridiaanille kun ei juuri osu muuta kuin merta ja maailman syrjäisimpiä kolkkia.

Nelikymppiset tutkimusmatkailijat Graham, Isla, Petr ja Kari kuitenkin lähtevät tähän hurjaan yritykseen, sillä he ovat From Greenwich to Greenwich -kilpailun 6. joukkue, joka lähtee tälle maailmanympärysmatkalle kunnioittaakseen Edmund Halleyn, 1600-luvulla eläneen tähtitieteilijän, muistoa. Kilpailussa on tarkoitus kiertää maapallo mahdollisimman alkeellisia välineitä käyttäen, eli jalkaisin, purjehtimalla purjelaivalla tai lentämällä ilmalaivalla. Kari, romaanin kertojaminä, ei tiedä tällaisesta matkanteosta mitään, sillä hän osallistuu joukkueen neljänneksi jäseneksi sattuman seurauksena.

Olli Jalosen romaani 14 solmua Greenwichiin on vaikeaa luettavaa, sillä se sisältää valtavasti tietoutta merenkulusta, josta kaltaiseni maakrapu ei tiedä mitään. Lisäksi lukija joutuu maailmankolkkiin, joiden olemassaolosta hänellä ei ole ollut mitään tietoa ennestään. Tämä romaani onkin varsinainen tietopaketti!

Vaikealukuisuudesta huolimatta pidin Jalosen romaanista, kuten olen pitänyt hänen muistakin teoksistaan. Jalosen kieli on aina huoliteltua ja hiottua ja hänen henkilöhahmoistaan tulee lukijalle läheisiä. Lopulta 14 solmua Greenwichiin onkin erityisesti neljän ihmisen selviytymistarina vaikeissa oloissa sekä sukellus omaan minuuteen enemmän kuin matkakertomus. Luen taatusti jatkossakin Olli Jalosen tuotantoa.