Jay Asherin nuortenromaaniin 13 syytä tartuin työkaverini innoittamana. Oikeastaan hän kehui minulle Netflixistä katsomaansa sarjaa, joka oli tehty tämän romaanin pohjalta. Sarja oli kuulemma koukuttanut hänet television ääreen useana päivänä. No, minulla ei ole Netflixiä, mutta kiinnostuin tästä kirjasta ja kipitin kirjastoon. Kirja oli kuin olikin hyllyssä.

13 syytä alkaa sekavasti, mutta en antanut lukemisessa periksi, sillä takakannen teksti houkuttelee liikaa. Romaani kertoo Hannah-nimisestä lukiolaistytöstä, joka on tehnyt itsemurhan. Hän on lähettänyt usealle koulunsa oppilaalle C-kaseteille nauhoitettuja syitä siihen, miksi päätyi itsemurhaan ja miten nämä valikoidut oppilaat ovat osasyyllisiä siihen, että hän päätyi näin kamalaan tekoon.

Näkökulma romaanissa on Clayn, pojan, joka on ollut ihastunut Hannahiin ja myös yksi kasetin saaneista henkilöistä. Koko romaani rakentuu sen varaan, että Clay kuuntelee kasetteja ja käy näin samalla läpi sekä Hannahin elämää että omaansa. Hannahin pohdinnat kasetilla on kirjoitettu kirjaan kursiivilla, Clayn ajatukset, eli reaaliaika, tavallisella tekstillä. Aluksi juuri tämä poukkoilu kursivoinnin ja tavallisen fontin välillä häiritsi minua sekä myös se, etten aina heti tiennyt, kenestä Hannah milloinkin kertoo. Meni kymmeniä sivuja, ennen kuin kerronta alkoi aueta minulle.

Kirjan sanoma on selkeä ja tärkeä: Älä rakenna mielikuviasi ihmisistä huhupuheiden varaan. Pienikin teko on tärkeä, jos epäilet, että jollakulla ei olekaan kaikki hyvin. Muista, että sanat ja teot jättävät jälkensä, vaikket ehkä itse sitä tulisi ajatelleeksi.

Romaanin 13 syytä lukee nopeasti ja sen juonirakenne ja koko idea on kekseliäs. Jokin jäi silti häiritsemään, sillä tiedän jo nyt, ettei tämä romaani jää mieleeni "ikuisesti". Jotain periamerikkalaista jäi ehkä kuitenkin kerronnassa pinnan alla ärsyttämään. Mutta kyllä tälle voi vahvan suostituksen silti antaa, ja kirja uppoaa varmasti hyvin nuoriin lukijoihin.