3.2 Oppimisympäristöt esiopetuksessa
Oppimisympäristöt
Oppimisympäristöillä tarkoitetaan esiopetuksessa tiloja, paikkoja, välineitä, yhteisöjä ja käytäntöjä, jotka tukevat lasten kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristöt muodostavat pedagogisesti monitahoisia ja joustavia kokonaisuuksia. Ne tarjoavat mahdollisuuksia leikkiin, luoviin ratkaisuihin ja asioiden monipuoliseen tarkasteluun lapsia motivoivia ja toiminnallisia työtapoja käyttäen.
Kehittämistä ohjaavat näissä perusteissa määritellyt arvoperusta, oppimiskäsitys sekä toimintakulttuurin kehittämiselle asetetut tavoitteet. Lisäksi otetaan huomioon lasten osaaminen, heidän kiinnostuksen kohteensa ja yksilölliset tarpeensa sekä luvussa 4 kuvatut esiopetuksen toteuttamisen periaatteet. Oppimisympäristöjen tulee olla turvallisia ja terveellisiä[1]. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia leikkiä ja työskennellä rauhassa ja kiireettömässä ilmapiirissä. Oppimisympäristöissä kiinnitetään huomiota ergonomiaan, ekologisuuteen, esteettisyyteen, esteettömyyteen ja sekä tilojen valaistukseen, sisäilman laatuun, siisteyteen ja viihtyisyyteen.
Oppimisympäristöjä kehitetään niin, että ne edistävät vuorovaikutusta ja yhteisöllistä tiedon rakentumista. Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat luovat ilmapiiriltään turvallisen ja muita kunnioittavan oppimisympäristön. Monipuoliset oppimisympäristöt tukevat lasten aktiivisuutta, terveen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä oppimaan oppimisen taitoja ja tasa-arvoa. Lapset osallistuvat oppimisympäristöjen rakentamiseen. Heidän ideansa ja tuotoksensa näkyvät oppimisympäristöissä. Tämä tukee lasten osallisuutta ja antaa heille onnistumisen kokemuksia sekä vahvistaa vuorovaikutusta vertaisryhmän kanssa.
Oppimisympäristöinä käytetään ulko- ja sisätiloja, lähiluontoa ja rakennettua ympäristöä. Esiopetuksessa käytetään ja sovelletaan myös tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi hyödynnetään eri yhteistyökumppaneiden, kuten kirjasto-, kulttuuri- ja liikuntatoimen tarjoamia mahdollisuuksia. Lasten omia leikkikaluja, tieto- ja viestintäteknologisia laitteita ja muita välineitä voidaan käyttää huoltajien kanssa sovituilla tavoilla. Tavoitteena on, että oppimisympäristöt muodostavat lapsille kokonaisvaltaisen oppimaiseman ja kannustavat aktiiviseen, yhteisölliseen ja itsenäiseen oppimiseen.
[1] Valtioneuvoston asetus 4 § (422/2012)
Oppimisympäristön paikalliset painotukset Lapinlahdella
Oppimisympäristöissä käytetään lasten toiminnanohjauksen tukemiseksi mahdollisuuksien mukaan kuvallisia leikkivalikoita, kuvaohjausta (mm. kuvalliset päivä- ja lukujärjestykset) ja tukiviittomia. Kuvallisten leikki/tehtävävalikoiden avulla lapset hahmottavat paremmin, mitä he voivat tehdä, kenen kanssa ja missä tilassa. Aikuiset voivat suunnitella tekemisiä ja leikkejä lasten tarpeiden mukaan vaihtelevasti, esim. välillä opetellaan leikkimään eri kavereiden kanssa ja voidaan ohjata lapsi tekemään myös sellaisia toimintoja, joita hänen on syytä harjoitella. Välillä lapset saavat itse valita leikkivalikon avulla toimintaansa ja kavereitansa. Kuvaohjaus ja tukiviittomat tukevat kaikkien lasten toiminnanohjausta ja erityisesti tukea tarvitseville lapsille ne ovat tärkeitä.
Lapset osallistuvat oppimisympäristöjen rakentamiseen ja ideointiin kertomalla omia toimintaideoitaan esimerkiksi haluamistaan projekteista tai toiminnoista ja demokratian periaatteita voidaan harjoitella valitsemalla ideoista äänestämällä. Lasten osallisuutta, aloitteellisuutta ja aktiivisuutta tuetaan ja lapset otetaan mukaan miettimään työskentelyn tavoitteita, odotuksia ja onnistumista. Aikuisten lämmin ja lasta kannustava vuorovaikutus ja lapsia aidosti kuunteleva työote on olennaista oppimisympäristön turvallisen ilmapiirin luomisessa edistäen osallisuutta ja oppimista. Aikuisen myönteinen malli on olennaista myös sosiaalisten taitojen harjoittelemissa.
Oppimisympäristöä muokataan lasten omaehtoisen ja ohjatun liikkumisen mahdollistavaksi. Turhia rajoituksia liikkumiselle pyritään vähentämään ja arkiympäristön suomia mahdollisuuksia liikkumisen lisäämiseksi hyödynnetään. Esimerkiksi penkkien alle voi ryömiä, huonekaluista voi rakentaa jumpparatoja ja tehdä majoja. Liikuntavälineistö on lasten saatavilla käytettävissä myös muissa tiloissa kuin salissa. Aikuiset antavat lasten käyttöön erilaisia liikuntavälineitä ja luovat liikuntamahdollisuuksia arkiympäristöön ja siirtymätilanteisiin aktivoiden lapsia liikkumaan (esim. käytävälle askelmarata, hyppyruudukko tai lattiamuodoista tehty askelmarata). Turhia siirtymätilanteita, odotteluja ja jonottamista pyritään välttämään toiminnan suunnittelulla ja porrastamisella ja lapsia jaetaan toimimaan mahdollisuuksien mukaan pienryhmissä.