Oppimisen tasa-arvoon kannattaa satsata

 

Tänä keväänä koulu on tullut tutummaksi monelle perheelle, muuttihan se moneksi viikoksi olohuoneisiimme ja keittiön pöydän ääreen. Moni vanhempi tutustui oman lapsensa oppimiseen läheltä. Opettaja tuli tietokoneen ruudulla vierailulle kotiimme- tuntui, kuin tuntisimme toisiamme hiukan paremmin. Tuttuus luo väylän inhimillisempään kohtaamiseen.

Koronakevät on myös herkistänyt kouluväkeä huomaamaan konkreettisesti perheiden erilaisuuden. Lapset ponnistavat kouluun hyvin erilaisin eväin. Tuoreen tutkimuksen mukaan eriarvoistuminen on lisääntynyt Suomessa huolestuttavaa tahtia ja tämä vanhempien sosioekonomisesta taustasta johtuva ero näkyy lasten ja nuorten koulumenestyksessä.

Perusopetus on edelleen merkittävä oppimisen tasa-arvon mahdollistaja. Opetushallitus on jakanut valtionavustusta tasa-arvoisen peruskoulun rakentamiseen #paraskoulu –hankkeissa. Pohjois-Savossa 21 koulua on etsimässä keinoja koko kouluyhteisön oppimiseen, jotta jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus oppia tietoja ja taitoja sekä tulla kohdatuksi. Kuopion koulutoimen koordinoimassa Parasta ennen –hankkeessa on lähdetty haastamaan koulun aikuisia oppimaan yhdessä. Tiimivalmentajat, draamakasvattajat ja osallisuuden ammattilaiset ovat olleet oppimisessa apuna.

Aluksi lähdimme etsimään koulun aikuisten kanssa sitä, mitä kaikkein eniten nyt kannattaisi aikuisten oppia. Tiimivalmentajat kannustivat lukemaan tai kuuntelemaan aiheesta tietoa. Valmistautuneena istuimme dialogirinkiin (etäaikana Zoomiin) ja ryhdyimme rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Dialogin treenaamisella käynnistimme samalla myös oppimiselle myönteisen ilmapiirin kehittymisen, koska harjoittelussa olivat kaiken aikaa kuuntelemisen ja kunnioittavan puheen taidot. Draamakasvattajat auttoivat aikuisia ja lapsia rakentavan vuorovaikutuksen oppimisessa.

Seuraavaksi kokeiltiin opittua käytännössä. Joku teki lyhyen kokeilun, joku halusi kokeilla enemmän. Oppiminen syveni, kun kokeilujen jälkeen reflektoitiin kollegoiden kanssa yhdessä, miltä kokeileminen tuntui, mitä opin itse, mitä yhdessä opimme. Koulun aikuisten yhteinen oppiminen tuottaa parhaimmillaan yhteisöön kiinnittymistä, iloa ja hyvinvointia, joka paralleeli-ilmiön tavoin siirtyy väistämättä lasten ja nuorten kohtaamisiin.

Lopulta on kyse hyvin inhimillisistä asioista: meillä kaikilla on tarve tulla myönteisesti kohdatuiksi, olla arvostettu osana ryhmää ja tajuta se, että minun osaamisellani on hyötyä tässä ryhmässä. Työssäoppimisen kautta syntynyt yhteinen ymmärrys auttaa koulun moniammatillista yhteisöä vastaamaan oppimisen tasa-arvon haasteeseen. Tasa-arvo on sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on samanlaiset tarpeet. Niiden pitää toteutua, jotta voi oppia.

Tuula Koivukangas ja Päivi Rimpiläinen

Parasta ennen –hankkeen tiimivalmentajat