Varaukseton positiivinen arvostus on kolmas ydinehto henkilökeskeisessä lähestymistavassa. Sillä tarkoitetaan ohjaustyötä tekevän kykyä tuntea aitoa lämpöä asiakasta kohtaan. Linda Seligmanin mukaan tämä ominaisuus tarkoittaa ohjaajan hyväksyntää, kunnioitusta ja välittämistä asiakkaastaan.

Toisin sanoen ominaisuus pääsee parhaiten esille, kun ohjaaja kuuntelee aidosti ja vastaa tuomitsematta kaikkeen, mitä asiakas käy läpi. Ursula O’Farellin sanoin:

”Ohjaaja hyväksyy asiakkaansa sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin he toivoisivat heidän olevan. Hän hyväksyy kaikki asiakkaansa puolet; heidän ilonsa, vihamielisyytensä, kateutensa. Avainsana on hyväksyä, ei vahvistaa.”

Ohjaaja ja psykoterapeutti Ewan Gillon vie asian pidemmälle todetessaan että:

”Vaikka tämä vaikuttaa passiiviselta ominaisuudelta, on varaukseton positiivinen arvostus aktiivinen, lämmin ja kunnioittava prosessi. Feirerin mukaan sanaa positiivinen käytetään tarkoituksellisesti viittamaan kokemuksen lämpimään luonteeseen, erotuksena kylmän asiallisesta, passiivisesta suvaitsemisesta, joka viitaa neutraaliin passiivisuuteen. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tarjotessaan ehdotonta positiivista suhtautumista ohjaaja aktiivisesti pyrkii lämpimästi arvostamaan kaikkia asiakkaan kokemuksia.”

Vaikka ohjaajalla on omat ydinarvonsa, hänen tulee pidättäytyä pitämästä niitä mittarina, joita vasten arvostella asiakastaan. Siksi taidokas ohjaustyön tekijä huolehtii kyvystään reflektoida itseään ja pyrkii olemaan täysin tietoinen omien ennakkoluulojensa ja ennalta määrättyjen mielipiteidensä vaikutuksista siihen, miten hän kohtaa asiakkaitaan.

Carl Rogersin mukaan:

”Ihmiset ovat yhtä ihmeellisiä kuin kauniit auringonlaskut, jos annat heidän olla. Itse asiassa, ehkä syy siihen, miksi arvostamme auringonlaskuja on se, ettemme voi kontrolloida niitä. Kun katson auringonlaskua, en sano, että ”oranssia pitäisi vähän pehmentää oikeasta kulmasta, lisätä violettia alapuolelle ja hieman lisää pinkkiä pilviin”. En teen niin. En yritä kontrolloida auringonlaskua. Katson vain sitä hämmästellen, kun se tapahtuu.”