Aitous
Aitous
Aitous on ohjaussuhteen toinen ydinehto ja se on välttämätön, jotta voidaan luoda turvallinen ja luottamuksellinen suhde asiakkaan ja ohjaajan välille. Aitous tarkoittaa kykyä olla todellisesti oma itsensä.
Synonyymeina aitoudelle on autenttisuus ja todenmukaisuus. Ohjaustyössä se viittaa rehellisyyteen, vilpittömyyteen, itsetuntemukseen ja itsensä hyväksymiseen. Ohjaajan ja asiakkaan kommunikaatiossa se näkyy suoruutena ja avoimuutena. Asiakkaan ei tarvitse arvailla, mitä ohjaaja todella tarkoittaa ja häntä rohkaistaan kommunikoimaan omia todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan teeskentelyn sijaan. Joskus aitouden merkitys näkyy parhaiten silloin, kuin sitä ei ole ja ohjaaja vaikuttaa epäaidolta ja epärehelliseltä. Sananlaskuissakin sanotaan, että aina ei tiedä onko joku ”lintu vai kala” ja että ”hymy näkyy silmistä”.
Joskus itsensä paljastaminen voi olla aitouden kannalta merkityksellistä. On tärkeää huomata, ettei tämä tarkoita ohjaajan täydellistä itsensä avaamista, vaan viittaa sopivaan, oleelliseen ja oikea-aikaiseen itsensä avaamiseen, joka auttaa asiakasta hänen kasvussaan.
Jotta ohjaaja voi osallistaa itseään keskusteluun, on tärkeää omata hyvä itsetuntemus ja ottaa vastuu ”itsestä terapeuttisena instrumenttina”.
Seuraava esimerkki on sovellettu psykologi Barbara Brodleyn artikkelin ohjaustilanteesta, jossa ohjaaja kommunikoi oman kokemuksensa. Ohjaaja on normaalia väsyneempi ja tajuaa, että asiakas on vähemmän selkeä ilmaisussaan. Ohjaaja on ollut vähemmän tarkkaavainen ja seurannut asiakkaan kertomaa huonosti parin viimeksi kuluneen minuutin ajan. Jotta hän on aito asiakasta kohtaan ja jotta hän voi korjata empaattisen ymmärryksen raukeamisensa, ohjaaja aloittaa seuraavan keskustelun:

Ohjaaja: "Olenko ollut vähemmän läsnä kuin normaalisti?"
Asiakas: "Kyllä kai, mutta en ollut itsekään varma mitä minä olin sanomassakaan."
Ohjaaja: "Olen aika väsynyt ja tajusin juuri, että en ole keskittynyt sinuun niin hyvin kuin yleensä. Olen ollut vähän hajamielinen."
Asiakas: "Ehkä sen tekee vaikeammaksi se, etten ollut kovin johdonmukainen."
Ohjaaja: "En usko, että koin niin, koen vaan itseni väsyneeksi ja hieman hajamieliseksi. Olen todella pahoillani. Olen tästä kuitenkin nyt tietoinen, joten uskon pystyväni keskittymään kuunteluun paremmin. Voisitko jatkaa, mitä olit kertomassa minulle?"
Asiakas: "Ok..."
| ”Meillä on kaikilla naamioita suojanamme, mutta aitona oleminen ohjaajalle tarkoittaa sitä, että hän pysyy koko ajan kosketuksissa omiin kokemuksiinsa, tunteisiinsa, ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja että hän tietää, miten, jos ja milloin kommunikoida tästä avoimesti asiakkaalle.” – ohjaaja ja kirjailija Ursula O'Farrell |
Synonyymeina aitoudelle on autenttisuus ja todenmukaisuus. Ohjaustyössä se viittaa rehellisyyteen, vilpittömyyteen, itsetuntemukseen ja itsensä hyväksymiseen. Ohjaajan ja asiakkaan kommunikaatiossa se näkyy suoruutena ja avoimuutena. Asiakkaan ei tarvitse arvailla, mitä ohjaaja todella tarkoittaa ja häntä rohkaistaan kommunikoimaan omia todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan teeskentelyn sijaan. Joskus aitouden merkitys näkyy parhaiten silloin, kuin sitä ei ole ja ohjaaja vaikuttaa epäaidolta ja epärehelliseltä. Sananlaskuissakin sanotaan, että aina ei tiedä onko joku ”lintu vai kala” ja että ”hymy näkyy silmistä”.
Joskus itsensä paljastaminen voi olla aitouden kannalta merkityksellistä. On tärkeää huomata, ettei tämä tarkoita ohjaajan täydellistä itsensä avaamista, vaan viittaa sopivaan, oleelliseen ja oikea-aikaiseen itsensä avaamiseen, joka auttaa asiakasta hänen kasvussaan.
Jotta ohjaaja voi osallistaa itseään keskusteluun, on tärkeää omata hyvä itsetuntemus ja ottaa vastuu ”itsestä terapeuttisena instrumenttina”.

Esimerkki aitoudesta
Seuraava esimerkki on sovellettu psykologi Barbara Brodleyn artikkelin ohjaustilanteesta, jossa ohjaaja kommunikoi oman kokemuksensa. Ohjaaja on normaalia väsyneempi ja tajuaa, että asiakas on vähemmän selkeä ilmaisussaan. Ohjaaja on ollut vähemmän tarkkaavainen ja seurannut asiakkaan kertomaa huonosti parin viimeksi kuluneen minuutin ajan. Jotta hän on aito asiakasta kohtaan ja jotta hän voi korjata empaattisen ymmärryksen raukeamisensa, ohjaaja aloittaa seuraavan keskustelun:
Ohjaaja: "Olenko ollut vähemmän läsnä kuin normaalisti?"
Asiakas: "Kyllä kai, mutta en ollut itsekään varma mitä minä olin sanomassakaan."
Ohjaaja: "Olen aika väsynyt ja tajusin juuri, että en ole keskittynyt sinuun niin hyvin kuin yleensä. Olen ollut vähän hajamielinen."
Asiakas: "Ehkä sen tekee vaikeammaksi se, etten ollut kovin johdonmukainen."
Ohjaaja: "En usko, että koin niin, koen vaan itseni väsyneeksi ja hieman hajamieliseksi. Olen todella pahoillani. Olen tästä kuitenkin nyt tietoinen, joten uskon pystyväni keskittymään kuunteluun paremmin. Voisitko jatkaa, mitä olit kertomassa minulle?"
Asiakas: "Ok..."
Asiakas on saattanut eksyä ajatuksestaan, koska hän on tietoinen, että ohjaaja ei ole täysin läsnä. Esimerkissä asiakas syyttää itseään ohjaajan epänormaalista käytöksestä, vaikka ohjaaja selittää sen johtuvan väsymyksestään. Tämä on hyvin yleinen ilmiö. Asiakas kokee usein omaksi syykseen, jos ohjaaja poikkeaa hyväksynnästä ja empatiasta. Tämän ongelman ja väärinymmärryksen välttämiseksi ohjaaja voi avata ja kertoa itsestään tilanteessa.