MATKA RAKKAUTEEN

(Kertojan näkökulma)
- Äiti, voisitko heittää minut satamaan.

- Mutta Julie, oletko ihan varma tästä. Entä jos sinulle käy jotakin?

- Älä viitsi. Olen jo iso, osaan kyllä pitää huolen itsestäni. Mutta voitko siis lähteä viemään mua sinne satamaan ja voidaanko ottaa samalla Caroline, Emily ja Helen kyytiin?

- No kai se käy,

- Jes. Kiitti, oot paras! Mut käyn viel sanomas iskälle heippa.

-okei.

- Heippa iskä, oot tärkee!

- Hei hei!

Julie on lähdössä kavereidensa Carolinen, Emilyn ja Helenin kanssa laivalla Atlantin yli. Hän ei tiedä että häntä vuotta vanhempi Jace on tulossa samalle laivalle kavereineen kuin hän ja hänen kaverinsa.

(Jacen kotona)

- Faija, meidän pitäs mennä. William, Casper ja Eric odottaa meitä jo niitten bussipysäkeillä.

- Joo, odotas Jace pikku hetki, luen tämän luvun loppuun.

- Hei oikeesti. Sää ehdit lukeen sen koska tahansa loppuun, mutta et voi viedä minua koska tahansa satamaan.

- No sen on kyllä totta. Lähdetään. Soita autossa pojille että ollaan tulossa, mutta sitä ennen käyt sanomassa äidille heipat.

- Joo. Heippa äiti!

- Heippa. Tule ehjänä kotiin!

- Juu.

Satamassa

(Julien näkökulma)

Seisomme satamassa odottamassa laivaan sisään pääsyä, kunnes huomaan neljä poikaa jotka tuijottavat meitä. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa Emily huudahtaa

- Katsokaa kuinka söpö poika tuolla on, ja osoittaa yhtä niistä neljästä pojasta

- Minusta toi toinen se vieressä on söpömpi, Caroline vastaa.

- Se on teidän mielipide. Minusta tuo on kaikeista söpöin, Helen jatkaa ja osoittaa kanssa poikiin päin.

- Hei, mutta tuo neljäshän sopisi sitten Julielle! Emily sanoo.

- Ei varmasti, sanon.

- Mää meen kysymään mitkä niitten nimet on. Helen sanoo innoissaan.

- Hei joo, mää tuun sun mukaan, Caroline sanoo.

- Mää jään tänne Julien kanssa, Emily päättää.

Caroline ja Helen lähtevät ja jään seisomaan Emilyn kanssa siihen. Jonkin ajan kuluttua emme jaksa seisoen enää odotella Carolinea ja Heleneä, joten päätämme mennä istumaa lähellä oleville penkeille.

- Mikä niillä kestää? Niidenhän piti vain mennä vain kysymään poikien nimet, sanon

- Niin, Emily vastaa.

Vähän ajan kuluttua säikähdän kun Emily huudahtaa:

- Katso, he kaikki tulevat tulevat tänne!

- Ei voi olla totta!

(Jacen näkökulma)

Seisomme satamassa odottaen laivaan pääsyä. Huomaan vähän matkan päässä neljä tyttöä, mutta yksi niistä erottuu joukosta.

- Jace, ketä tuijotat? William kysyy tyhmä virne kasvoillaan.

- Een ketään, vastaan

- Älä viitsi. Olet ihan punainen, Casper jatkaa.

- Jace on ihastunut, Eric kiusoittelee.

- No en kyllä ole, en edes tunne häntä, nauran.

Pojat alkavat puhua jostakin, mutten pysty keskittymään. Havahdun kun Eric sanoo minulle:

- Tuolta tulee kaksi niistä neljästä!

Huomaan kuinka kaksi tyttöä heistä neljästä tulevat luoksemme, mutta ei kuitenkaan se jonka olisin ehkäpä toivonut.

- Moi, mä oon Helen ja täs on Caroline. Helen sanoo.

- Moi, William vastaa. Mä oon William, täs on Casper, tos on Eric ja tämä tässä on Jace, William kertoo tytöille ja osoittaa meitä.

- Ok, haluaisitteko tulla tuonne meidän kanssa juttelemaan kun Julie ja Emily jäi sinne. Caroline kysyy.

- Voitaiishan me tulla, Eric sanoo. Vai mitä Jace? Hän kysyy virnistäen.

- Noo käy, Vastaan.

(Kertojan näkökulma)

Kun Caroline, Helen, Jace, William, Eric ja Casper tulevat Julien ja Emilyn luokse, Caroline esittelee pojat Julielle ja Emilylle. Kun he ovat jutelleet hetken he päättävät mennä totuutta ja tehtävää. Julie ei millään haluaisi osallistua, mutta ei kehtaa sanoa sitä, joten osallistuu. Ericin repusta löytyy tyhjä pullo jota he käyttävät. Helen haluaa pyörittää ensimmäisenä. Pullo osuu Jaceen. Helen kysyy Jacelta tykkääkö hän jostakusta. Jace miettii hetken ja vastaa sitten että tykkää Juliesta. Sitten Jace pyörittää ja pullo osittaa Ericiin. Jace kysyy Ericiltä samaa kysymystä mitä Helen oli kysynyt häneltä. Eric vastaa Helen. Totuus ja tehtävä jatkuu, mutta pullon korkki ei osu jostain syystä Julieen ja Julie on siitä iloinen.

(Julien näkökulma)

Onneksi korkki ei ole vielä osunut minun kohdalleni. Nyt on Casperin vuoro pyörittää. Voi ei! Korkki osoittaa minua. Casper kysyy tykkäänkö minä Jacesta. En tiedä mitä vastata, koska taidan tykätä hänestä, mutta jos sanon joo, Caroline, Emily ja Helen varmasti alkavat kiusaamaan minua, mutta jos sanon ei, valehtelisin.

(Kertojan näkökulma)

Casper on kysynyt Julielta tykkääkö tämä Jacesta. Juuri kun Julie on vastaamassa, tulee kuulutus jossa sanotaan: ´´Hyvät matkustajat, laiva on valmiina lastattavaksi. Olkaa ystävälliset ja siirtykää rauhallisesti laivaan.´´ Kun kuulutus on ohi Julie huokaisee helpotuksesta, sillä nyt hänen ei tarvitse kertoa että tykkää Jacesta, eikä hänen tarvitse valehdella. Julie päättää esittää ettei tykkää Jacesta, niin muille ei tulisi edes mieleen kysyä sellaista.

Koko seurue lähtee kävelemään kohti laivaa. Kun he pääsevät laivaan ja ovat menossa hytteihinsä, he huomaavat että heidän hyttinsä ovat samalla käytävällä, muttei kuitenkaan ihan vierekkäin.

- Mitäs jos tavattaisiin kahden tunnin päästä tuolla käytävän päässä ja lähettäisiin siitä sitten vaikka yhdessä syömään? Emily kysyy muilta.

- Hei joo! Helen innostuu.

- Kyllä se meille käy. Vai mitä pojat? William sanoo.

- Joo, Totta kai. Eric, Casper ja Jace vastaavat.

- Käy tietenkin. Käykö se sulle Julie? Carolina tokaisee.

- Ihan sama. Julie sanoo.

Kaikki katsovat kysyvästi Julieta.

-No okei, en mä halua yksinkään jäädä, Julie lopulta narahtaa.

Tyttöjen hytissä

- Argh. Casper on niin ihana! Caroline sanoo.

- Minusta Eric on ihan paras! Helen vastaa.

- William on niin söpö! Emily sanoo haaveilevasti.

- Tykkäätkö Julie Jacesta? Caroline kysyy.

Julie menee punaiseksi, miettii hetken ja vastaa sitten:

- En

- Oletko ihan varma? Helen jatkaa.

- Olen. Julie vastaa.

Tytöt ovat puhelimella. Julie kyllästyy siihen ja katsoo kelloa. Se on vasta vartin yli kuusi.

Käytävän päässä piti olla vasta kahdeksalta. Julie päättää lähteä kiertelemään laivaa.

- Lähden kiertelemään laivaa. Tuun sit kahdeksaksi sinne käytävän päähän. Mulla on puhelin mukana, niin soittakaa jos tulee jotain. Julie sanoo muille tytöille.

- Joo. Emily vastaa.

Poikien hytissä

- Lähden hakemaan kahvia tuosta viereisestä kahvilasta, tuun pian takaisin. Jace ilmoittaa.

- Joo mee vaan, Casper sanoo.

- Okei. William sanoo.

- Mää taidan ottaa pikku nokoset, Eric sanoo haukotellen.

- Okei, mä meen ny. Jace sanoo ja lähtee.

- Oikeesti, Jace ja Julie sopis niin hyvin yhteen. Casper sanoo.

- Niimpä, harmi kun Julie ei ehtinyt silloin satamassa kertoon tykkääkö se Jacesta. William harmittelee.

- Jep. Casper vastaa.

Sitten Casper ja William alkavat pelaaman korttia kun Eric nukkuu.

Hyttien ulkopuolella

Jace on ostanut kahvinsa ja on palaamassa takaisin. Julie on tulossa käytävää pitkin rappusille. Rappusten ja käytävän välissä on jyrkkä kulma. Kumpikaan heistä ei huomaa toista. Puolet Jacen kahvista lentää Julien paidalle.

- Anteeksi! En huomannut sua ollenkaan! Voin ostaa sulle kyllä uuden kahvit. Julie huudahtaa.

- Ei tarvitse. Se oli oikeasti mun vika. Oon tosi pahoillani. Jace vastaa.

- Sovitaan ettei se ollut sitten kummankaan vika. Julie naurahtaa.

- Okei. Jace sanoo.

Julie juoksee vaihtamaan paitaa hyttiinsä ja Jace menee omaan hyttiinsä.

Tyttöjen hytissä

Julie juoksee hyttiin sisään. Muut tytöt katsahtavat Julieen ja Caroline kysyy:

- Mitä sulle on käynyt?

- Ei mitään vakavaa. Paidassa on vähän vaan kahvia.

Kello on viittä vailla kahdeksan ja tytöt lähtevät hytistä.

Käytävän päässä

Kun tytöt saapuvat käytävän päähän pojat odottavat siellä jo. Pojilla oli puku päällä.

- Voi ei! Teillä on puvut ja meillä on vaan arki vaatteet. Nyt saatte kyllä vähän aikaa odottaa kun me käydään vaihtamassa vaatteet. Helen sanoo.

- Kyllä te voitte olla noin. Eric vastaa.

- Eikä voida, nyt mennään. Julie sanoo.

Sitten tytöt juoksivat nopeasti hyttiinsä.

- Voi voi, tytöt on aina niin hitaita valitsemaan vaatteita. William voivottelee.

- No älä! Casper harmittelee.

On kulunut kymmenen minuuttia ja tytöt saapuvat paikalle. Juliella on olkaimeton sininen mekko, joka ylettyy polviin asti. Helenellä on samanlainen mekko kuin Juliella, mutta vaaleanpunaisena. Carolinella on pitkä tumman sininen mekko joka ylettyy nilkkoihin asti ja Emilyllä on kukallinen pohkeiden puoliväliin ylettyvä mekko.

- Ei teidän olisi noin hienosti tarvinnut pukeutua. Jace tokaisee nähtyään tyttöjen asut.

- No, pukeuduttiin jo. Caroline vastaa.

- Niin teitte, mutta nyt lähdetään. Eric sanoo.

- Joo. Mitäs jos mentäisiin eka syömään seisovaan pöytään ja sit mentäis discoon? Emily kysyy.

- Käy, kaikki vastaavat yhteen ääneen.

Koko seurue lähtee kävelemään yhtä kerrosta ylempänä olevaa seisovaa pöytää kohti. Kun he pääsevät perille, he menevät ensimmäisenä valitsemaan pöytään. He valitsevat pöydän, joka sijaitsee ikkunan vieressä. Ensin ruokaa lähtee hakemaan kaikki muut paitsi Julie ja Jace, koska he sopivat että joku olisi aina pöydässä vartioimassa tavaroita, kun muut hakisivat ruokaa. Julie lupasi jäädä siihen ensin ja Jace päätti jäädä siihen Julien kanssa. Kun muut olivat lähteneet hakemaan ruokaa, Jace aloitti keskustelun:

- Mitä ruokaa aiot hakea?

- En vielä tiedä.

- Okei.

Kuluu vähän aikaa ja sitten Julie kysyy:

- Tarkoititko oikeasti sitä mitä sanoit silloin satamassa?

- Noo, joo. Jace vastaa hiukan punaisena. Ennen kuin Julie ehtii vastata, toiset saapuvat paikalle ja Julie Jace lähtevät hakemaan ruokaa. Kun he tulevat takaisin, muut katsovat heitä virneet naamoillaan.

- Mitä nyt? Julie kysyy.

- Eipä mitään erikoista. Eric vastaa.

(Julien näkökulma)

Tosi ärsyttävää. Olisin halunnut tietää miksi niillä oli sellaiset ilmeet. No ehkä on parempi syödä, sillä muut ovat syöneet melkein puolet lautasiltaan.

Pian kaikki ovat syöneet. Helen kysyy:

- Lähdetäänkö sinne discoon?

- Joo käy. Caroline vastaa.

Kun me päästään perille, me mennään ensin istumaan. Musiikki alkaa soimaan. Ensin tulee poppia ja lähdemme tanssimaan. Pian olemme puhki ja menemme istumaan. Jonkin ajan kuluttua alkaa soimaan hitaan. William hakee ensin Emilyn, sitten Casper hakee Carolinen ja sen jälkeen Eric hakee Helenen. Jään siihen istumaan ja katselemaan muita. Säikähdän kun Jace koputtaa olkapäätäni ja kysyy:

- Saanko luvan?

- Noo, joo

(Jacen näkökulma)

Onneksi Julie suostui, koska olisi ollut noloa jos olisin kysynyt, eikä hän olisi suostunut.

Kun olimme tanssineet hetken Julie sanoi minulle:

- Minäkin muuten…

- Niin?

- Nokun nokun…+

- Sano vaan.

- Niin sitä vaan, että mäkin tykkään susta.

Tuntuu kuin kaikki muu ympäriltämme katoaa. Lähestymme toisiamme… Pian tunnen Julie pehmeät huulet omillani.