Luukaupunki

Luukaupunki on ”Varjojen kaupungit” sarjan ensimmäinen osa. Kirjasarjassa on kaksi trilogiaa, sillä kirjojen kirjoittaja, Cassandra Clare, teki aluksi sarjaan vain kolme kirjaa ja päätti myöhemmin kirjoittaa kolme kirjaa lisää. Sarjan muut kirjat ovat Tuhkakaupunki, Lasikaupunki, Langenneiden enkelten kaupunki, Kadotettujen sielujen kaupunki ja Taivaallisen tulen kaupunki.

Luukaupunki julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2007 (Suomessa kirja julkaistiin Terhi Leskisen kääntämänä ja Otavan kustantamana vuonna 2009). Cassandra Clare kertoi haastattelussa, että sai kirjaan idean kaverinsa tatuointiliikkeestä. Clare keksi Varjometsästäjät liikkeen katossa risteilevistä jalan jäljistä. Hän kuvitteli, että siinä oli käyty taistelu.

Kirjasta tehtiin elokuva vuonna 2013 ja TV-sarjaa alettiin kehittelemään vuonna 2014 toisen elokuvan sijaan. Vuonna 2015 sarjalle annettiin nimeksi Shadowhunters (Varjometsästäjät) ja sarja alkoi Yhdysvalloissa Freeform-kanavalla 12. tammikuuta 2016.

Kirja alkaa, kun päähenkilö Clary Fray parhaan ystävänsä Simonin kanssa menee ikärajattomalle Pandemon-klubille. Clary näkee ja kokee klubilla omituisia asioita, joita kukaan muu ei tunnu näkevän. Clary tutustuu Varjometsästäjäpoikaan, Jaceen, joka kiinnostuu Clarysta. Päivää myöhemmin Claryn äiti katoaa ja heidän talonsa on vähällä tuhoutua. Silloin Clary ottaa yhteyden Jaceen, joka tulee pelastamaan Claryn demonilta.

Jace vie Claryn Instituuttiin, sillä Clary on saanut itseensä demonimyrkkyä. Instituutissa Clarylle alkaa selvitä keitä hän ja hänen äitinsä ovat. Hänelle selviää myös, että hänen isänsä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, havittelee itselleen Taivaallisista välineistä ensimmäistä, Muutoksen maljaa. Jace auttaa Clarya etsimään hänen äitiään parhaansa mukaan. Claryn ystävä Simon on kateellinen Jacelle, sillä hän vie Claryn huomion. Simon tunnustaa Clarylle rakastavansa häntä, mutta Clary ei tiedä rakastaako hän Simonia.

Kun Claryn syntymäpäivä yö koittaa, Jace vie hänet Instituutin katolle, kasvihuoneeseen eväsretkelle. Siellä Clary tajuaa rakastavansa Jacea ja he suutelevat. Kun he suutelevat alakerrassa uudelleen, Simon näkee sen, suuttuu ja lähtee pois. Samalla Jace suuttuu Clarylle, sillä hän luuli, että Clary pitää sittenkin Simonista.

Kun Clary menee surullisena huoneeseensa ja alkaa katsella piirtämäänsä Jacen kuvaa, hän huomaa koskevansa oikeaa ihmistä, eikä paperia. Clary menee kertomaan Jacelle tietävänsä missä muutoksen malja on.

He lähtevät yhdessä Claryn vanhalle kodille, missä Clary uskoo maljan olevan. Hänen talonsa alakerrassa asuu ennustaja, madame Dorothea, jolla on Claryn äidin maalaamat kortit. Kun madame Dorthea näkee, kuinka Clary ottaa maljan kortista, hän avaa portaalin ja kutsuu sieltä suurdemonin, joka yrittää ottaa maljan. Taistelussa madame kuolee, ja Simon pelästyttää demonin päivänvalolla pois. Vähän tapahtuman jälkeen, Valentine sieppaa maljan ja Jacen ja Claryn on lähdettävä pelastamaan hänet.

Kun Clary löytää Jacen, hän on erilainen. Jace kertoo jutelleensa isänsä kanssa ja Clary hämmästyy, sillä Jacen isä on kuollut. Heidän puhuessaan Valentine tulee huoneeseen ja huomaa Claryn. Jace sanoo, että Valentine on hänen isänsä ja Clary suuttuu, sillä hän tietää, että Valentine valehtelee. Kaikki kolme riitaantuu ja alkavat kinastella keskenään, kunnes Jace tajuaa Claryn olevan oikeassa ja Valentine pakenee. Kirja loppuu siihen, kuinka Jacea ja Clarya harmittaa, että he ovat sisaruksia.

Pidän kirjasta, sillä siihen eläytyy hyvin mukaan ja asiat on kuvailtu hyvin. Juoni on mielestäni toimiva, eikä se jää jumittamaan. Juonessa on paljon käännekohtia, yllätyksiä, surullisia, kuin iloisiakin kohtia. Kirjassa yhdistyy kaksi maailmaa, joka on mielestäni hauskaa, sillä se muistuttaa jollain tasolla siitä, että Taivas on myös tuolla jossain (vaikka kirjassa ei olekaan mitään hengellistä).

Kirjassa on tarpeeksi toimintaa minulle, johon on lisätty ripaus rakkautta. Päähenkilöt ovat rohkeita ja taitavia, eikä heistä voi olla pitämättä. Minun oma lempi hahmoni on Jace, sillä pystyn jossain määrin samaistumaan siihen vihaisuuteen ja ylimielisyyteen, mitä hänessä on.

Kun luen kirjaa, eläydyn siihen maailmaan täysin palkein ja saatan jopa nähdä kirjan hahmoja oikeasti oikeissa ihmisissä (siinä tilanteessa säikähdän ja jään tuijottamaan henkilöä). Mielestäni on tärkeää saada mielikuvia kirjan henkilöistä tai tapahtumapaikoista, sillä se kertoo ainakin minulle, että kädessäni on hyvä kirja, jonka on kirjoittanut taitava kirjailija. Luukaupunki-kirjassa oli kuvattu asiat niin hyvin, että pystyin näkemään niitä mielessäni, kuin elokuvaa sitä mukaan kun luin eteenpäin. Pidän sellaisista kirjoista paljon.

Lisäksi kirjassa on riimuja, joihin liittyy hiukan historiaa ja joita voi piirtää. Riimut ovat kuin tämän kirjasarjan ”tunnuksia” niin kuin Harry Potterissa on salama, Nälkäpelissä Matkijanärhi, Percy Jacksonissa kolmikärki yms. Itse tykkään piirrellä, varsinkin jotain hyvän kirja-tai elokuvasarjan logoja.

Aada☺