Sykähdyttävä matka Australiaan


Olipa kerran kaksi tyttöä, joiden nimet olivat Roosa ja Sofia. He lähtivät lentokoneella kohti Brisbanea, joka sijaitsee Australiassa. Lento oli sujunut todella hyvin, kunnes matkaa oli jäljellä kaksi tuntia. Kapteenilta tuli järkyttävä kuulutus:
- Hyvät matkustajat, matkustajakoneesta on loppumassa bensa, eikä lentokenttiä ole lähellä. Joudumme tekemään pakkolaskun mereen. Laittakaa pelastusliivit nopeasti päällenne ja pysykää rauhallisina.
Roosaa ja Sofiaa pelotti todella paljon. Itkien he hyvästelivät toisensa siltä varalta, etteivät enää tapaisi. Koneessa vallitsi hirmuinen paniikki. Kiljumisen ja karjumisen keskeytti kapteenin kuulutus:
- Siirtykää rauhallisesti oville, ja hypätkää mereen.

Tuntui kun aika olisi pysähtynyt…

Roosa ja Sofia tajusivat yhtäkkiä räpiköivänsä keskellä Intian valtamerta. He rauhoittelivat toisiaan, kunnes näkivät valtavan kokoisen hain edessään. Roosa toimi vaistonvaraisesti ja nappasi korkokenkänsä jalastaan ja kalautti sillä hain yläluomeen. Samassa hetkessä hai vajosi alas merenpohjaan korkokenkä perässään.
Oli kulunut vain hetki, kunnes Sofia karjui täyttä kurkkua:
- HELIKOPTERI!!!
He alkoivat kiljua ilosta, sillä he eivät kuolisikaan.
Roosa ja Sofia selvisivät lentotapaturmasta naarmuitta. He olivat ainoat, jotka selvisivät hengissä.
Kun helikopteri oli saapunut Brisbaneen, tytöt lähtivät poliisiasemalle vaatimaan korvausta matkatavaroistaan. Ja tavarathan olivat uponneet koneen mukana syvyyksiin. Kun he saapuivat poliisiasemalle, he marssivat suoraan ovesta sisälle huutaen:
- Rahat tänne ja sassiin!
(he unohtivat käytöstavat ja kielen)

Heti sen tajuttuaan, tytöt paransivat käytöstapojaan ja menivät rauhallisina poliisin puheille. He selittivät tapahtuman ja lopulta poliisi ymmärsi heitä, sillä Sofia on loistava ylipuhumisessa. Kun he saivat rahat, he olivat jo juoksuvalmiudessa juoksemaan Brisbanen suurimpaan ja mahtavimpaan ostoskeskukseen.
Kun Roosa ja Sofia olivat päässeet ostoskeskukseen, he menivät shokkiin sillä he eivät tienneet minne menisivät ensiksi. He tarkkailivat jonkin aikaa ympärillä olevia kauppoja, kunnes tytöt huomasivat yhtä aikaa kolme kerroksisen Victoria´s secretin. Roosa alkoi kiljua todella kovaa ja Sofia karjui niin kovaa, että se varmasti kuului Marssiin asti. Ostoskeskuksen asiakkaat pitelivät korviaan ja katsoivat kummastuneina mistä ääni oikein tuli. Ei kulunut sekuntiakaan kun tytöt olivat jo testailemassa Victoria´s secretin uusinta hajuvettä. He ottivat ostoskärrynsä täyteen hajuvesiä ja poistuivat kaupasta maksamatta. Varashälyttimet alkoivat huutamaan ja saman tien tytöt olivat jo poliisiauton takapenkillä, matkalla jälleen poliisiasemalle.
Perillä heitä oli vastassa sama poliisi jonka he olivat tavanneet aamuisessa tapahtumassa. Poliisi sanoi:
- Nice to see you again, young ladies.
Roosa ja Sofia olivat jo keksineet miten he saisivat poliisin ylipuhuttua jälleen. Saman tien Sofian suusta pulppusi hyviä selityksiä tapahtuneesta.

Australiassa on sellainen tapa, että jos varastaa kaupasta, joutuu vankilaan, mutta poliisi armahti heitä ja he joutuivat maksamaan vain sakot, sillä tämähän oli heidän ensimmäinen päivänsä Australiassa
Roosa ja Sofia miettivät hetken aikaa asioita ja tajusivat, että heillä ei ole enää rahaa ja heidän passinsa ovat merenpohjassa. Roosa alkoi selittämään sitä poliisille ja poliisi vastasi myötätuntoisesti että he tilaavat uudet passit Suomesta, mutta siihen menee valitettavasti noin puoli vuotta.
Tytöt järkyttyivät kuulemastaan, mutta samalla olivat innoissaan siitä, että saisivat olla Australiassa todella kauan. Mutta heillähän ei ollut rahaa, sillä he olivat joutuneet antamaan loput rahansa poliisille. Sofian ylipuhumisreaktio käynnistyi jälleen automaattisesti ja loppujen lopuksi poliisi antoi tytöille rahaa ruokaan.

Kun tytöt olivat kävelemässä rantaa kohti, Roosa huomasi laskuvarjon lentävän heidän yllään ja laskeutuvan rannalle. Roosa ja Sofia tiesivät heti mistä on kyse, joten he lähtivät juoksemaan oitis rannalle. Perillä ollessaan he antoivat heti rahat käteen ja nousivat lentokoneella korkeuksiin. Ylhäällä ollessaan Sofialle iski korkeanpaikankammo. Hän tutisi ja hytisi ja ei pystynyt hyppäämään koneesta, joten heidän oli pakko laskeutua alas. Alhaalla ollessaan Roosaa alkoi kaduttamaan, ettei hän hypännyt yksin, sillä olisihan Roosa voinut hypätä ilman Sofiaakin. Sofia rohkaistui sillä tälläistä tapahtuu vain kerran elämässä. Niinpä tytöt päättivät maksaa loput rahansa ja nousivat jälleen korkeuksiin. Tällä kertaa Roosa ja Sofia hyppäsivät, mutta Roosa ei voinut nauttia laskusta, koska Sofia kiljui koko matkan. Rannalla olevat ihmiset huolestuivat, sillä kiljuminen oli traagista.

Tytöt huomasivat, ettei heillä ollut enää penniäkään rahaa, sillä he olivat käyttäneet loput rahansa laskuvarjohyppyihin ja hajuvesisakkoihin. He olivat kuolla kauhusta, kun tajusivat, että joutuisivat elämään kadulla. Kun tytöt kävelivät kadulla surullisina, heitä vastaan käveli vanha mummo, joka kysyi heiltä, että mikä on hätänä. Sofia selitti mummolle mitä on tapahtunut ja mummolle tuli päähän, että hänellähän on asunto vapaana aivan banaaniplantaasin vieressä ja siellä tarvittaisiin työntekijöitä. Niinpä Roosa ja Sofia saivat työpaikan ja kodin puoleksi vuodeksi. He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.