Matka Madagaskarille

Lähtöpäivä oli lauantaina mutta matkaa piti lykätä sunnuntaiksi koska hänen isänsä halusi Stepun kylään joten lähdimme sunnuntaina.

Me lähdimme Madagaskarille näimme siellä Madagaskarin pingviinit ja kunkku Julienin joka oli sekopää. Olimme kavereiden kesken ajatelleet antaa Stepulle upean syntymäpäivälahjan ja keksimme että ostamme laivamatkan Madagaskarille. Ajattelimme että kerrankin Steppulle tulisi huikeat juhlat. Olimme ostaneet laivaliput jo viikkoja ennen matkaa jotta kaikki olisi täydellistä. Emme kertoneet Stepulle mitään jotta matka olisi yllätys mutta jotenkin hän sai tietää matkasta etukäteen.

Uimme siellä ja näimme kaloja. Maistoimme kasavaa se oli todella pahaa ja ällöttävää paitsi stepun mielestä.

Rakensimme stepulle huvi majan jossa kaikki nauroivat ja tanssivat sekä söivät. Matkalla oli todella hauskaa kunnes kuulimme ääniä huvi majan ovelta. Kävelimme oven luo hiljaa hiipien. Kun olimme oven luona kurkistimme oven raosta mitä siellä oli. Huomasimme jonkin liikkuvan hahmon merellä se oli valkoinen ja liikkui hitaasti. Katsottuamme tarkemmin huomasimme että se oli valkoinen mursu.

Kun katsoimme metsään näimme siellä pitkän smokki pukuisen hahmon jolla oli valkoinen naama. Sitten huomasimme että se oli kirahvi jolla oli smokki ja valkoinen maski mietimme mistä hän oli saanut asun. Ajattelimme että se oli Madagaskarin asukkaiden jekku jolle he naureskelivat paljon.

sitten menimme nukkumaan koska oli jo myöhä ilta ja huomenna oli Stepun syntymäpäivä. Kun tuli aamu oli pakko herätä aikaisin jotta voisimme valmistella Stepun syntymäpäivä hipat kuntoon.

Annoimme hänelle lahjaksi paljon kasavaa ja pingviinien lihaa ja paljon rahea ynnä kzirkkiä, kzirkki on Tommin oma yhdistelmä parhaimpia karkkeja ja se on hyvää. Mutta Steppu oli todella surullinen ja yritimme piristää häntä. Joten menimme karkki kauppiaan luo. Kauppias oli lyhyt, parrakas ja pulska joka pelasi paljon Monster legendsiä.

Ajattelimme että Steppu tykkäisi 15 kilosta kzirkkiä. Myyjä antoi meille syntymäpäivä alennusta 99% joten ostoksemme maksoivat vain 50 senttiä. Kun toimme kzirkin Stepulle, niin Steppu piristyi heti ja alkoi hyppiä innosta paikallaan. Aloimme valmistautua kotimatkaan, Stepun syntymäpäivät olivat valtava menestys ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Menimme lentokentälle isossa porukassa kun olimme varanneet jokaiselle omat yksityiset koneet.

Kun olimme ilmassa ja matkalla kotiin jouduimme pysähtymään Irlantiin hakemaan bensaa lentokoneisiin. Irlannissa meidät kaappasi pikkuiset vihreät sateenkaarikääpiöt jotka veivät meidät tukikohtaansa maan alle. Siellä oli hyvin pimeää eikä yhtään sateenkaaria. Sateenkaarikääpiöt kertoivat meille että tarvitsivat apua louhimisessa jotta he saisivat toisen uloskäynnin suureen luolaansa.

Sanoimme voivamme auttaa jos he päästäisivät meidät sen jälkeen jatkamaan matkaamme takaisin suomeen. Kun lopulta uloskäynti oli valmis ja pääsimme lähtemään. Kun olimme menossa sateenkaarikääpiöiden saattamana lentokentälle tajusimme että bensa oli vielä hankkimatta emmekä edes tienneet mistä saisimme sitä lisää.

Kysyimme sateenkaarikääpiöiltä neuvoa ongelmaamme ja he sanoivat voivansa järjestää asian mutta he halusivat siitä jotain hyvää. Päätimme että annamme heille kzirkkiä, kzirkki oli tunnettu maksutapana myös kääpiöiden keskuudessa. Hirviöt hyväksyivät tarjouksen mutta eivät antaneetkaan meille bensaa vaan tuhkaa.

Me suutuimme ja menimme heidän perään, siitä tuli hurja takaa ajo meidän ja maahisten välillä mutta kääpiöt lähtivät pakoon lentäen sateenkaarien päällä. Olimme todella raivoissamme ja halusimme kostaa joten keksimme että palaisimme heidän tukikohtaan ja löisimme heidän johtajaansa naamaan nyrkkeilyhanskalla.

Kun menimme heidän tukikohdallensa niin he olivat laittaneet meille valmiiksi lentokoneen bensaa. Otimme sen iloiten vastaan, kiitimme ja lähdimme lentokoneille. Lähdimme taas matkaan ja matka sujui siitä eteenpäin oikein mukavasti. Kun saavuimme suomeen meitä oli odottamassa todella iso joukko iloista väkeä jotka huusivat nimiämme.

Näimme lehdissä kuvamme ja otsikkona oli ”Urheat seikkailijat pitivät ystävänsä syntymäpäivät Madagaskarilla”. Tajusimme että koko suomi oli seurannut matkaamme ja juhliamme. Olimme aivan ymmällämme meille oltiin tehty oma patsaskin ja juhlapäivä. Olimme julkkiksia ja meidät kutsuttiin kaikkiin juhliin ja jopa linnanjuhliin. Meidät palkattiin joihinkin mainoksiinkin joista saimme paljon rahaa, vähän ajan päästä olimme saaneet matkastamme voittoa.

Meistä tuli rikkaita ja ostimme meille yhteiseksi kartanon joka oli todella iso siinä oli 127 huonetta ja 18 niistä ovat makuuhuoneita, 12 vessaa, 10 vierashuonetta, ruokailuhuone, keittiö ja vielä jotain huoneita joita en muista. olimme todella iloisia siitä että lähdimme matkalle ja muistelimme sitä vielä vanhoin pappoinakin. THE END