MATKA MARSIIN
Terve! Nimeni on Adam Sarland ja tarina, jonka kerron teille, kertoo matkastani Marsiin. Olen töissä NASA:lla, joka on Houstonissa Texasissa USA:ssa. Lähtiessäni Marsiin olin noin 25 vuotias ja olin todella innokas lähtemään, koska tykkäsin vauhdista ja vaarallisista tilanteista.
Aamulla tarkistin että olin pakannut kaiken tarvittavan mukaan. Sitten lähdin kohti avaruuskeskusta, josta lähdin Marssiin. Minua jännitti koska olin käynyt aikaisemmin kuussa. Se oli ainoa avaruusmatkani jolla olin käynyt, ainakin tähän asti. Olin luultavasti yksi NASA:n parhaimmista astronauteista, koska juuri minut valittiin tehtävään.
Hyvästelin kotini ja lähdin kohti NASA:n avaruuskeskusta. Saavuin turvaporteille, jossa minun henkilöllisyyteni tarkastettiin. Sitten minut päästettiin sisään. Kun ajoin kohti keskusta, näin raketin jolla lähtisin kohti Marsia. Saavuin keskukselle ja menin sisälle. Sisällä minut puettiin avaruuspukuun. NASA toivotti minulle hyvää onnea ja lähetti minut hissillä ylös avaruusaluksen ohjaamoon. Astuin alukseen sisään ja kuulin lähtölaskennan. 10…9…8…7...6…5…4…3…2…1…Raketit laukesivat ja avaruusalus nousi kovaa vauhtia kohti avaruutta. Sain heti yhteyden maahan ja kuulin kuinka he olivat onnellisia siitä, että olin päässyt turvallisesti ilmakehän läpi ja olin matkalla kohti Marsia.
Matka kesti noin 10 kuukautta.
Laskeuduin Marsin pinnalle. Marsiin oli lähetetty jo aikaisemmin pieni rakennus, jossa pystyi hengittämään. Olin innoissani, koska olin päässyt perille. Minun oli tarkoitus kerätä näytteitä Marsin pinnasta ja kaikesta muusta.
Olin ulkona tutkimassa ympäristöä kunnes puhkesi suuri myrsky. Yritin epätoivoisesti päästä sisälle mutta myrsky tuuli oli niin kova että lensin kauemmas ja pyörryin koska kolautin pääni. Heräsin monta tuntia myöhemmin myrskyn jälkeen.
Minulla oli paljon mustelmia koska olin saanut monia iskuja. En pystynyt seisomaan sillä molemmat jalkani olivat murtuneet. Yritin ryömiä kohti rakennusta mutta siinä kesti todella kauan. Mietin miten pääsisin rakennukseen. Minun oli pakko ryömiä koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Pääsin sisälle ja menin heti lääkintä pakkauksen luokse. Otin särkylääkkeen ja puin jalka tuet. Otin myös nurkasta pyörätuolin, koska en pystynyt muuten liikkumaan. Kaikki luulivat että olin kuollut, koska en ollut laittanut pitkään aikaan viestiä tai kuvalähetystä. Kun laitoin maahan viestiä, että olin elossa, he olivat ihmeissään. Myrsky oli ollut niin raju että ihminen selviää siitä vain hyvällä tuurilla.
Rupesin miettimään miten kauan ruoka riittäisi. Ennen kuin lähdin ulos, tarkistin, että myrskyjä ei ole tulossa.
Olin rakentanut pyörätuoliin sellaiset pyörät, joilla pystyi ajamaan kivikkoisessa maastossa. Olin myös laittanut siihen moottorin, ratin ja tietysti ohjaamon. Eli ajoin tavallaan mopoautolla Marsissa. Kaikkialle minne menin, olin ensimmäinen. Olin kaikkialla ensimmäinen. Se tunne tuntui upealta. Lähdin ajelulle koko päiväksi. Palasin illalla rakennukseen ja menin nukkumaan. Parin kuukauden päästä pystyin jo kävelemään sillä jalkani olivat jo parantuneet. Lähdin pitkästä aikaa kävelylle. Katselin paljon maisemia. Marsissa on punaruskea kallio ja hiekka pinta. siellä ei ole muita värejä. Siellä on myös paljon kukkuloita. Kiipesin yhden kukkulan päälle ja istahdin kivelle. mietin kivellä että milloin maasta lähetettäisiin hakuraketti.
Kun huomasin että maasta ei ollut tullut pitkään aikaan viestiä, veikkasin että he olivat unohtaneet minut. Rupesin keksimään itselleni pako keinoa. Pohdin sitä, että miten rakentaisin oman raketin. Tutkin mitä tavaroita minulla olisi käytössä. Minulla oli juuri tarpeeksi osia lähtörakettiin. Rupesin rakentamaan alusta jolla pääsisin läheiselle avaruusasemalle. rakentamisessa kesti noin kaksi vuotta.
Pääsin vihdoin lähtemään ja olin onnellinen siitä. Lähtö onnistui ja pääsin avaruuteen. Näin avaruusaseman jolle minun piti laskeutua. Onnistuin myös yhdistymään avaruusasemaan. olin todella innoissani koska olin koti matkalla. Vietin aikaani kuntosalilla, kirjoja lukiessa, syödessä kunnon ruokaa, nukkuessa, ja tutkiessani sitä, miten kauan koti matkassani kestäisi. Laskin että matkassa menisi noin 8 ja puoli kuukautta. Treenasin todella paljon kuntosalilla. Pääsin maahan turvallisesti ja kuulin että he olivat kyllä yrittäneet, mutta he eivät olleet saaneet enää yhteyttä ja he olivat olleet huolissaan minusta. kaikki onnittelivat minua ja onnitteluiden jälkeen menin kotiin ja valmistin itselleni loisto illallisen. Sen jälkeen menin nukkumaan. seuraavana päivänä minut vietiin uutishaastatteluun jossa kerroin matkastani ja siitä miten pääsin pois.
Matkasta oli kulunut vuosi ja kaikki tunsivat minut, toisin sanoen minusta oli tullut kuuluisa koska olin ensimmäinen ihminen joka olin käynyt Marsissa. Minua pyydetiin ympäri maata puhumaan matkastani, ja kaikesta muusta. Kaikilla oli kysyttävää matkastani.
Minä sain paljon ystäviä ja olin onnellinen siitä, koska minulla oli ollut yksinäistä ennen matkaa koska en ollut niin kuuluisa vielä silloin. Olen nyt 56 vuotias ja asun uudessa asunnossani joka sijaitsee Kaliforniassa. Asun rannan lähellä hienossa huvilassani ja elän siellä onnellista elämää. LOPPU