Eräänä aamuna minä ja Joona päätimme lähteä Alpeille. Suunnittelimme että lähdemme ensin lentokoneella Sveitsiin ja sieltä helikopterilla Alpeille. Me pakkasimme mukaan makuupussit, lämpimiä vaatteita ja kaikkea muuta mitä matkalla tarvitsee.
Oli aamu ja olimme bussissa matkalla lentokentälle. Olimme lentokentällä todella aikaisin, että ehdimme varmasti syödä paljon näkkileipää. Söimme lentokentällä varmaan 50 näkkileipää, ettei vain tulisi nälkä. Sitten vihdoin lento lähti. Lähtö oli vaikea meille, koska olimme syöneet liikaa näkkileipää. Lopulta minä yrjösin lentokoneeseen. Lentoemäntä oli TO-DEL-LA vihainen, koska oli juuri siivonnut lentokoneen.
Mutta juuri silloin tapahtui jotain hirveää. Lentokone alkoi tärisemään ja kaikki moottorit sammuivat. Lentokone pystyi liitämään vielä hetken, muttei kauaa. Pian kapteeni kuulutti, että ainoa vaihtoehto oli laskeutua mereen. Sitten kapteeni aloitti hätälaskeutumisen. Lentokoneessa oli hirvittävä kaaos. ihmiset huusivat ja rukoilivat. Kone jatkoi laskeutumista kohti merta.
Lentoemännät alkoi jakaa pelastusliivejä ja happimaskeja. Lentokone alkoi yhtäkkiä tippumaan taivaalta. Olimme niin lähellä merta että tuuli alkoi tulla kovemmaksi. Sitten kosketimme jo vettä ja rupesimme liukumaan veden päällä. Kun vauhti alkoi hiipua, lentokone alkoi upota. Kaikki alkoi rynnätä koneesta ulos, koska lentokone alkoi täyttyä vedellä. Hyppäsimme pelastusveneeseen ja aloimme soutaa kohti saarta.
Saarella huomasimme, että siellä oli pelkkää hiekkaa. Sitten piti miettiä, että miten pääsemme saarelta pois, sillä kenelläkään ei ollut ehjää kännykkää, siis aloimme huutaa että joku löytäisi meidät. Kesti TODELLA kauan, että meidät löydettiin. Lopulta meidät tuli hakemaan helikopteri. Helikopterissa juttelimme siitä, mitä tekisimme Alpeilla. ”Me voisimme kiivetä Mont Blancille”, minä sanoin. ”Hyvä idea”, Joona vastasi.
Meidän yllätykseksemme helikopteri vei meidät hotellille, jolle meidän oli tarkoitus mennä. Hotellilla menimme huoneeseemme. Huoneessa oli iso televisio, hieno parveke ja iso kylpyamme. ”Huone on mahtava”, minä sanoin. Seuraavaksi menimme syömään, koska meillä oli nälkä, sillä olimme syöneet viimeksi näkkileipää Suomessa. Tilasimme ruuaksi pitsat, jotka olivat todella maukkaita. Seuraavaksi menimme nukkumaan, sillä aamulla lähtisimme heti Alpeille.
Aamulla helikopteri tuli hakemaan meidät Alpeille. Helikopterissa opas antoi meille ohjeita miten kiivetään ja miten varusteita käytetään, sillä me kiipeäisimme Mont Blancille. Helikopteri laskeutui Mont Blancin juurelle. Lähdimme kiipeämään vuorta ylös ”En olettanut että tämä on näin jyrkkä”, Joona sanoi ”Totta”, minä sanoin
Puolessa välissä matkaa pidimme tauon, sillä olimme väsyneitä. Söimme eväitä, joita olimme pakanneet mukaan. ”Onneksi meillä on eväitä mukana”, Minä sanoin. Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa ylös. Matka ylös oli todella rankka, mutta vihdoin kun pääsimme huipulle, Se oli mahtava tunne. Huipulla oli mahtavat näkymät. Emme jaksaneet mennä alas, joten kutsuimme helikopterin. Helikopteri vei meidät hotellille.
Hotellilla ajattelimme, että voisimme lähteä kotiin, sillä olimme kokeneet jo paljon. ”Me voisimme katsoa millä lennolla lähtisimme kotiin”, Joona sanoi.”
Seuraavana aamuna olimme lentokentällä odottamassa konetta. Sitten, kun lentokone tuli, menimme lentokoneeseen. "Tämä oli rankka matka", minä sanoin. ”Totta”, Joona sanoi. Sitten lentokone lähti kohti Suomea. Suomessa nousimme lentokoneesta ja menimme bussilla kotiin.