Orja on ihminen, josta on tehty toisen ihmisen omaisuutta. Orjaksi joutuneelta on otettu pois kaikki valinnan vapaus ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Orja joutuu työskentelemään ilmaiseksi omistajalleen. Historian aikana orjuutta on ollut ihan kaikkialla maailmassa. Nykyään orjuus on kaikkialla laitonta ja rikollista, silti sitä esiintyy edelleen. Esimerkiksi Suomessa on tuomittu vankilaan henkilöitä, jotka ovat pakottaneet toisen ihmisen epäinhimillisiin työolosuhteisiin ja työtunteihin väkivallan uhalla. Tämä osuus käsittelee kuitenkin orjuutta Yhdysvaltojen historiassa.

Eurooppalaiset orjakauppiaat ostivat mustaihoisia ihmisiä Afrikasta orjiksi. Paikalliset heimopäälliköt saivat orjia sotavangeista, niinpä myös kahakat ja sodankäynti lisääntyivät Afrikassa. Osa orjista saatiin myös kidnappaamalla ihmisiä kodeistaan. Orjakauppa oli suurimmillaan 1600- ja 1700-luvuilla. Länsi-Afrikkaan kasvoi satamakaupunkeja, jotka toimivat orjakaupan keskuksina. Yhteensä noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin purjelaivoilla valtameren yli, suurin osa Brasiliaan ja Karibian meren saarille. Tästä joukosta noin puoli miljoonaa ihmistä vietiin orjaksi Yhdysvaltoihin. Jos orjiksi joutuneet ihmiset myöhemmin saivat lapsia, myös lapsista tuli automaattisesti orjia. Näin ollen orjien määrä kasvoi vuosisatojen aikana. Vuonna 1860 Yhdysvalloissa oli neljä miljoonaa orjaa.

Matka Atlantin yli oli rankka. Orjalaivoihin oli rakennettu useita tasoja, kansia, joihin ihmiset pakattiin vieri viereen. Orjille ei jäänyt tilaa liikkua lainkaan, heidät sidottiin kahleilla kiinni toisiinsa. Heille ei tarjottu peseytymismahdollisuuksia. Ruokaa annettiin vain juuri ja juuri hengissä pysymiseksi. Pelko, kauhu ja koti-ikävä oli suurta. Monet kuolivat matkalla nälkään, tauteihin, huonoon hygieniaan tai väkivallan seurauksiin. Kuolleet ja vakavasti sairastuneet heitettiin laivasta mereen. Sää vaikutti matkan pituuteen. Pahimmillaan Atlantin ylitykseen meni aikaa useita kuukausia näissä kamalissa olosuhteissa. Kun matka lopulta oli saatu päätökseen, orjat tuotiin pienissä ryhmissä pois ruumasta ylös kannelle. Heitä pestiin, kunnes he olivat jälleen terveen näköisiä.

Perillä Yhdysvalloissa järjestettiin huutokauppa. Huutokaupassa orjat asetettiin esille kuin tavarat ja ostajat saivat tarkastella esimerkiksi orjan hampaita; ostaja halusi löytää terveimmät ja vahvimmat orjat itselleen. Isoimman hinnan tarjonnut ostaja sai orjan omakseen. Arvokkaimpia olivat nuoret miehet, jotka pystyivät raskaaseen työhön. Perheet joutuivat monesti huutokaupassa eroon toisistaan eikä pieniäkään lapsia säälitty erotettaessa äideistään. Kaupan jälkeen orja polttomerkittiin orjanomistajan tunnuksella. Jos orja kävi myöhemmin omistajalleen tarpeettomaksi, orja myytiin uudelleen huutokaupassa. Näistä huutokaupoista julkaistiin mainoksia, joissa kerrottiin orjan osaamisesta.

Yhdysvallat voitiin jakaa kahteen osaan pohjois- ja etelävaltioihin. Orjia oli etenkin etelävaltioissa, sillä ne tarvitsivat työvoimaa suurmaatiloille, joita kutsuttiin plantaaseiksi. Niillä viljeltiin puuvillaa ja tupakkaa. Viljely vaati paljon käsityötä ja työntekijöiden palkkaaminen olisi tullut kalliiksi. Siksi ihmisiä pakotettiin orjuuteen. Orjat pakotettiin peltotöihin ulkona, työtä kesti aamusta iltaan, vapaa-aikaa ei tunnettu. Laulu oli orjien harvoja lohdun ja viihdytyksen välineitä. Peltotöitä tehdessä laulettiin, afrikkalaisia sävelmiä yhdistettiin kristittyjen virsiin. Näistä lauluista kehittyi myöhemmin jazz, blues ja gospel. Osa orjista työskenteli palvelijoina orjanomistajan talossa, siellä tarvittiin esimerkiksi kokkeja, siivoojia, ompelijoita. Pieni osa plantaaseista oli upeita kartanoita, muut tavallisia maatiloja. Orjat majoitettiin joka tapauksessa kurjiin hökkeleihin pihan perälle. Isännät suhtautuivat orjiinsa eri tavoin, osa piti orjistaan hyvää huolta, toiset olivat hyvin raakoja. Useat orjat yrittivätkin karata sellaisiin Yhdysvaltojen osavaltioihin, joissa orjuutta ei sallittu. Jos karannut orja kuitenkin saatiin kiinni, häntä rangaistiin julmasti ruoskimalla. Vain harvojen pakomatka onnistui.

Orjuus kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1865 sisällissodan seurauksena. Silloin kaikki orjat vapautettiin ja orjuuteen pakottamisesta tuli rikos.

Mustaihoisia orjia kutsuttiin neekereiksi, se on samalla syy siihen, miksi neekeri sanaa ei saa enää nykyään käyttää. Se sana viittaa julmuuksiin, alistamiseen ja syrjintään. Siitä huolimatta tätä sanaa kuulee monesti. Tosin nykyään sen käyttäminen leimaa sanojansa ihmiseksi, joka ei tunne historiaa eikä välitä ihmisoikeuksista. Pidäthän siis huolta, että sinä et sitä käyttäisi! Nykypäivän Yhdysvalloissa käytetään sanoja afroamerikkalainen tai musta amerikkalainen. Täällä Suomessa me voisimme käyttää sanaa mustaihoinen, jos se on tarpeen. On kuitenkin aina parempi käyttää kaikista ihmisistä heidän omaa nimeään kuin yleistyksiä.