VENÄLÄISET JOUKOT KOUVOLASSA

Ennen vuotta 1918

Maailmansodan puhjetessa Suomessa oli aloitettu laajat linnoitustyöt. Myös Kouvolaan ja Korialle valmistui uudet tiilikasarmialueet. Kasarminmäen varuskunnan tehtävänä oli suojata maamme pääjunarataa ja yhtä sen risteysasemista. Venäjällä tapahtuneen maaliskuun vallankumouksen jälkeen Suomessa sijainnutta venäläistä armeijaa vahvistettiin entisestään.

Lokakuussa 1917 linnoitustyömaiden ja laivaston miehet mukaan laskien Suomessa oli arviolta noin 125 000 venäläistä sotilasta. Kouvolan varuskunnassa venäläisiä sotilaita oli noin tuhat. Kasarmin venäläisten sotilaiden ja Kouvolan seudun työväenyhdistyksillä oli yhteyksiä jo keväällä 1917.

Hankaluuksia

Venäjän vallankumouksen pyörteissä sotaväen kuri oli löystynyt, mikä aiheutti epävarmuutta ja hankaluuksia myös siviiliväestön elämään. Sotilaat remusivat ja mellastivat.

Kouvolan varuskunnan sotilaat olivat yhtä kurittomia kuin muutkin. Pahin teko lienee ollut varuskuntakirkon papin murhaaminen syksyllä 1917 ja kirkon kassan ryöstäminen. Ruumis vietiin Savon radalle junan ruhjottavaksi, jotta veriteko saataisiin näyttämään itsemurhalta. Pappi haudattiin ortodoksisen kirkon seinän vierustalle tarkemmin tuntemattomaan paikkaan.

Myös sotilasjunan pysähtyminen Kouvolan ratapihalle useamman päivän ajaksi tiesi yleensä hankaluuksia ja aseman henkilöstö yritti saada junat jatkamaan matkaansa mahdollisimman nopeasti, mutta usein turhaan. Jos sotilaita huvitti, he pysähtyivät ilonpitoon. Muitta mutkitta he murtautuivat ratapihalla seisoviin juniin ja ottivat vaunuista tavaraa vartiomiehistä piittaamatta. Erityisessä suosiossa olivat elintarvikkeet, alkoholi, tupakka ja vaatetavara. Eräskin kasakkajuna seisoi lokakuussa Kouvolassa parin vuorokauden ajan, eikä pyynnöistä huolimatta lähtenyt eteenpäin. Kasakat tyhjensivät 20 rautatievaunua ja pitivät riehakkaat tanssiaiset asemaravintolassa, jossa hövelisti jakelivat kouvolalaisneitosille vaunuista varastamiaan hajuvesipulloja.

Aseapu

Suomen punaiset hankkivat aseita Venäjältä ja kuljetukset kulkivat Kouvolan kautta. Tunnetuin punaisten saamista aselasteista lienee ”Suuri asejuna Pietarista”, joka toi peräti 15 000 kivääriä, 2 miljoonaa patruunaa, 30 konekivääriä, 10 kolmen tuuman tykkiä, kuusi vaunullista tykin ammuksia ja jopa kaksi panssariautoa. Asejunan oli määrä saapua Suomeen jo ennen sodan syttymistä, mutta matkanteko hidastui valkoisten häirinnän takia. Valkoiset yrittivät ryöstää asejunia matkan varrella ja siksi radanvartta piti suojata. Juna saapui lopulta Kouvolaan 31. päivä tammikuuta, kun sotaa oli jo käyty kolme päivää. Kouvolan osuus lastista oli tuhansittain kivääreitä, kymmenkunta konekivääriä ja muutama tykki. Aseet jaettiin Kouvolan seudun punakaarteille.

Kouvolan lentokenttä

Punaisten Kouvolan ylipäällikön pyynnöstä Kouvolaan perustettiin yksi punaisten neljästä lentokentästä, jonne tuotiin 25.2.1918 kolme Nieuport-mallin lentokonetta. Vähän myöhemmin tuli osina vielä neljäskin, joka jäi kuitenkin kokoamatta. Kiitoradaksi jäädytettiin nykyisten veturitallien ja Töröstinmäen välissä ollut Kouvolan kylän pelto. Kouvolassa oli ilmeisesti vain yksi lentäjä, joka oli venäläinen, kuten mekaanikotkin. Pommitus tapahtui siten, että kaksipaikkaisen koneen takaistuimella istunut pudotti reunan yli pommin, silloin kun lentäjä käski. Pommitusten määrä ja vaikutus jäi kuitenkin olemattomaksi. Huhtikuussa pelto alkoi sulaa ja koneet siirrettiin Uttiin, jonne niille oli raivattu kenttä. Sodan lopussa koneet tuhottiin ja pommit haudattiin Haukkasuohon.

Osipovin tarina

Aleksei Osipov (s. 1888) kuului niihin harvoihin punapäälliköihin, joita arvostettiin kyvykkäinä taistelujohtajina myös valkoisella puolella. Hän oli asunut Kuusankoskella koko ikänsä ja puhui suomea, mutta oli kansallisuudeltaan edelleen venäläinen. Siksi hän oli palvellut Venäjän armeijassa ja osallistunut aliupseerina ensimmäisen maailmansodan taisteluihin.

Vuonna 1918 hän toimi Mäntyharjun suunnan rintaman komentajana. Punaisten perääntyessä sodan lopulla Osipov räjäytti Savon radan varrella kaksi rautatiesiltaa. Viivytystaisteluilla toukokuussa hän yritti hankkia aikaa siviileille, jotka sekasorron ja kauhun vallassa vaelsivat Kouvolan kautta kohti Kotkaa. Hän halusi kantaa vastuunsa myös sodan loppuvaiheessa pakenematta paikalta toisin kuin monet muut punaisten johtomiehistä.

Osipov siirtyi itse Kotkaan niin myöhään, että jäi viimeisestä laivasta. Hän päätti yrittää morsiamensa, kouvolalaisen Maija Rasilaisen kanssa soutuveneellä yli Suomenlahden. Epätoivoinen matka päättyi kaksois-itsemurhaan Haminan edustalla olevassa saaressa.

SAKSALAISET JOUKOT KOUVOLASSA

Saksalaiset Suomessa

Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa 3. huhtikuuta 1918. Divisioonan vahvuus oli 10 000 miestä. Lisäksi Loviisaan rantautui 3000 saksalaista sotilasta. Saksalaiset osallistuivat muun muassa Helsingin ja Lahden valtauksiin. Sodan päätyttyä saksalaiset joukot sijoitettiin ympäri Etelä-Suomea siten, että Viipuriin tuli prikaati Wolf, Kouvolaan prikaati Tschirsky, Haminaan koulutusosasto ja Helsinkiin divisioonan esikunta sekä yksi pataljoona.

Majoitus

Kouvolaan kesäkuun puoliväliin mennessä saapuneen prikaatin rungon muodostivat kaksi ulaanirykmenttiä* ja karabinierirykmentti*.

Kouvolan ja Korian kasarmien majoitustilat eivät riittäneet, ja joukkoja majoitettiin myös Rautatieläisten seurantaloon ja Kymentehtaan työväentaloon, jotka olivat edellisenä talvena olleet punaisten majapaikkoina. Kouvolan Kankaan koululla* oli kesällä 1918 majoittuneena saniteettikomppania*, jonka rakentama pitkä hevostalli purettiin vasta syksyllä pois häiritsemästä koulunkäyntiä. Nämäkään tilat eivät riittäneet, ja niinpä sotilasmajoitusta jouduttiin ripottelemaan eri kylien alueelle puolen vuoden ajaksi.

Toimet

Saksalaisten toimet koostuivat joukkojen koulutuksesta ja taisteluasemien rakentami-sesta. Lisäksi he raivasivat itselleen kivääri-ampumaratoja ja ampuivat tykeillään ja konekivääreillään pitkin maita ja mantuja.

Sodan jälkeisessä tilanteessa tapahtui paitsi pieniä varkauksia myös mustan pörssin kauppaa. Varsinkin ”Kommissbrot” eli sotilaille jaettu täysjyvävuokaleipä oli haluttua vaihtotavaraa. Yleisesti ottaen saksalaisten ja paikallisten välit olivat hyvät. Maataloissa majailleet sotilaat olivat tyytyväisiä päästessään pois kasarmimajoituksesta ja osallistuivat majoituksensa vastapalveluksena maatalous-töihin.

Paluu

Saksalaisten Suomessa olevia joukkoja vähennettiin koko ajan ja lokakuussa niiden määrä oli puolittunut. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi Saksan osalta tappioon marraskuussa 1918, kaikki ulkomailla olevat joukot vedettiin takaisin kotimaahan. Suomessa divisioonan esikunta Kouvolassa olleet Tschirskyn ulaanit olivat viimeisen maasta lähteneet joukot. Tosin Kouvolaan jäivät ainakin kolme tapaturmaisesti kuollutta ulaania, joiden hauta löytyy ortodoksisen kirkon pihalta.

Sanastoa

* ulaani = kevyttä ratsuväkeä
* karabinieri = kevyttä ratsuväkeä, varustettu tietynlaisella kiväärillä
* tarkoittaa ehkä meidän valkoista taloa
* tarkoittanee lääkintään ja terveyteen keskittynyttä ryhmää

Lähteet

-kopioitu kirjasta: Airio ja Viinikainen: Etulinjassa idästä länteen, Kouvolan seudun sotilashistoria
-kouvola.fi, museoaarteita.blogspot.fi, wikipedia.