Rakkaat Korian koululaiset!

Äsken saimme kuulla teidän haaveita tulevasta ammatista. Tässä vaiheessa kouluvuotta voin kertoa, että tämän ammatin edustaja on haljeta ylpeydestä. Kun saa istua tuossa katsomon penkkirivissä, kuunnella ja katsoa teidän esittämisen riemua ja taitoa, tuntee rehtorina suurta ylpeyttä teistä jokaisesta.

Ylpeyden aiheita koulussa on tietysti ihan jokaiselle päivälle. Aikamoinen uutinen, että kanapihvivideota on katsottu yli 130 000 kertaa. Sanattomaksi veti se kiitosten lukumäärä, mitä yksi luokka oli saanut panostaessaan oven avaamiseen. Toinen toistaan upeampia asuntomessunäyttelyitä on saatu seurata pitkin tätä lukuvuotta ja eräs mäkiauto on vuosien varrella kehittynyt ja kasvanut luovissa käsissä.

Arjen sankaruus on ollut Korian koulussa kaikkea sitä, mitä tokaluokkalaiset äsken luettelivat. Mutta ennen kaikkea se on ollut sitä, että yhteistyöstä on saatu voimaa arjen keskelle. Kuten kuulimme, vaikeuden tai mielenhaikeuden edessä esteiden yli pääsee yhdessä toimien, toista auttaen.

Yhteistyö ja vuorovaikutustaitoja te kuudesluokkalaiset olette saaneet harjoitella ja hioa jo monta vuotta. Pohja sille veneelle, joka teidät kantaa yli seesteisten sekä myrskyisten vesien, on luotu täällä alakoulussa. Sille pohjalle voitte tästä eteenpäin rakentaa uusia kansia niillä monilla taidoilla ja lahjoilla, joita teistä jokaisesta löytyy ja joita kohta saamme teidän esityksistänne nähdä. Heittäytykää innolla ja ennakkoluulottomuudella tulevaan. Antakaa nuoren kehon puhua. Silloin, kun veneen edessä on suuria aaltoja, etsikää mieleenne neliapilaa, joka taas vie teitä turvallisesti eteenpäin.

Kun kuljette kohta kotiinpäin, kuulette koivun huminan ja osaatte jokaisen kevätlaulun ulkoa, eläkää nuorta elämäänne niin, että voitte olla ylpeitä siitä jäljestä, joka teistä jää. Kaikista se jälki nimittäin jää. Se on jäänyt tänne lapsuuden kouluunkin, malliksi näille nuoremmille oppilaille ja innostukseksi jatkaa tätä työtä, meille aikuisille.

Kiitos teille vanhemmille mutkattomasta yhteistyöstä. Olkaa edelleen valtavan ylpeitä näistä aarteistanne! Jaksakaa rajata ja rakastaa. Anna hymy, anna käsi, ole valmis auttamaan.

Koulun henkilökunnalle haluan sanoa lämpimät kiitokset lukuvuoden työstä myös Aapisen laulua mukaillen: Kukaan ei oo yksinänsä kaikki viisaus vaan yhteistyöstä voimaa saa ja se on mielestäni jälleen näkynyt ilona, jaksamisena ja motivoitumisena kasvatustyöhön ja opettamiseen.

Oikein ihanaa suomalaista kesää teille kaikille!