Olipa kerran Seppö-siili, joka elää normaaleita päiviä, niin Seppö ainakin totesi. Seppö muisteli, että mitä oli kokenut kerran. Hänen pesä alkoi lentää niin korkealle, että näin Venuksen ja Marsin. 
- Ai että kun se oli kivaa!
- Nyt onkin katsottava ikkunasta mitä planeettoja näkyy. 
- Oo kuu ja Mars ja Venus ja aurinko. 
- Nytten tuntuu, että menen alas!
BOOM!
- Nyt ollaan taas maassa. On tylsää ehkä!

- Oo, nyt tuli idea, että menen pihalle. 
- Nyt ollaan pihalla, muuten Pirjo, Pirjo! Oota, et sä oo Pirjo?
- Kuka sä oot?
- Moi, mä oon iso-Seppö.
- Hä? Pikku-Seppö.
- Hä? Senkin kopio, sanoi iso-Seppö.
- Milloin synnyit iso-Seppö, milloin?
- Mä hmmmmmm tuhat yhdeksänsataa. 
- Ok. 
- Mä menen pesään nyt. Moikka!
- Huh! Nyt ei ole normaali päivä. 

- Mä menen nukkumaan nyt. 
Kahdenksan tuntia myöhemmin.
- Ai että! Nyt on hyvä aamu ehkä. 
- Mitä? Jupiter.
- Oi, nyt otan kuvan. 
- Hä? Missä mun kamera on? Hä?
- Kuu! Miks sä veit mun kameran?
Sitten Seppö meni kuuhun ja otta kameran.

Loppu hyvin. Kaikki hyvin.