• Siili etsii etenkin syys–lokakuun aikana tuhtia ravintoa lihottaakseen itseään. Ilmojen viiletessä se hakeutuu suojaisaan paikkaan rakentamaansa talvipesään tai varta vasten siilille rakennettuun pesään horrostamaan.
• Siili vaipuu talveksi horrokseen, jonka aikana sen ruumiinlämpö laskee muutamaan asteeseen ja sydän lyö vain pari kertaa minuutissa

• Horroksen aikana siili menettää jopa puolet painostaan. Sen vuoksi siili pyrkii kasvattamaan kehonsa rasvavarastoja ennen syksyä. Siilin tulisi ehtiä saavuttaa ainakin noin 600 gramman paino ennen horroksen alkamista.

• Normaaleina talvina siili vaipuu horrokseen lokakuun tienoilla ja herää huhti–toukokuussa.
  

• Siili nukkuu ja talvehtii puolittaisessa palloasennossa, yleensä kyljellään. 

   

Talvihorroksen aikana eläinten aineenvaihdunta ja ruumiinlämpö laskevat ja keho käyttää ravinnokseen lämpimän kauden aikana kerättyjä rasvavarantoja. Talvihorroksessa eläimen ruumiinlämpö ei laske niin alhaiseksi kuin kylmänhorroksessa olevan eläimen. Siili ja lepakko viettävät talven talvihorroksessa. 

Kylmähorroksessa eläimen ruumiinlämpö laskee jopa nollaan asteeseen. Sen elintoiminnot ja hengitys on erittäin vähäistä. Kylmähorros muistuttaa tajuttomuutta. Kylmähorroksessa oleva eläin ei herää muuhun kuin lämpöön. Kylmähorroksessa talvensa viettävät mm. sammakot, käärmeet, hämähäkit ja sisiliskot.

Talviuni on tavallista syvempi unitila, josta herääminen on mahdollista ulkoisten häiriöiden tai talvehtimisolosuhteissa tapahtuvien muutosten seurauksena. Eläimen ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella, hengitys hidastuu ja sydän lyö harvemmin. Talviunessa talvea viettävät karhu, mäyrä ja supikoira.


Benjamin ja Laura