Opettajaliikkuvuudet

Opettajavaihto Italiassa, Paganissa 26.–31.3.2026, Heli ja Antti

Päivä 1

Perjantai 27.3.

Pitkän matkustuspäivän torstain jälkeen ensimmäinen aamu Salernossa alkoi aikaisin. Ilahduimme suuresti siitä, että kuljetus oli järjestetty suoraan hotellimme ovelta koululle. Yllätys oli melkoinen, kun Erasmus-koordinaattori Ida ja ranskanopettaja Vanessa astuivat autosta ulos ja tervehtivät meitä ensimmäisillä sanoillaan suomeksi: “Hyvää huomenta!”

Saavuimme kouluun, jossa tapasimme koulun rehtorin sekä muuta koulun henkilökuntaa. Keskustelimme Italian koulujärjestelmästä yleisesti sekä isännöivän koulun organisaatiosta erityisesti. Meille oli nimetty opiskelijatutoreita, jotka esittelivät koulua ja tutustuttivat meidät paikallisiin tapoihin. Martina, Alfonso ja Francesco tekivät tässä hienoa työtä.

Seurasimme ensimmäisillä oppitunneilla taideopetusta Elenan luokassa sekä historiaa myöhäisantiikin ajalta Giuseppen opetuksessa. Opiskelijat osoittivat suurta kiinnostusta meitä kohtaan ja esittivät runsaasti kysymyksiä. Meiltä kysyttiin muun muassa, mikä on italian kielen kaunein sana. Antti vastasi tietenkin heti, että se on “bella”. Mikäpä muukaan!

Pääsimme seuraamaan myös koulun kansallisesti menestyneen väittelyluokan harjoittelua. Osallistuimme itse väittelytehtävään ja totesimme nopeasti, että opiskelijat olivat selvästi taitavampia kuin me. Väittelyä ohjannut opettaja Grazia kutsui meidät hänen ja koulun rehtorin Ezilda Pepen kanssa Napoliin sunnuntaivierailulle. Olimme kutsusta erittäin otettuja.

Lounaalla saimme maistaa erinomaista paikallista pizzaa.


Päivä 2

Maanantai 30.3.

Koulupäivä alkoi Idan englannin oppitunnin seuraamisella. Tunnin aiheena oli kirjallisuuden analyysi. Kielikylpymme jatkui tämän jälkeen ranskan oppitunnilla, jossa opiskelijat analysoivat modernia raplaululyriikkaa. Vanessan ranskan tunneilla kävi kerran viikossa natiivi ranskanpuhuja, ja näiden tuntien pedagoginen pääpaino oli keskustelussa. Tarvittaessa Vanessa tuki keskustelua ja käsitteiden ymmärtämistä italiaksi.

Tutoropiskelijoille oli annettu paljon vastuuta vierailumme ajaksi. He suunnittelivat ja toteuttivat erilaisia esityksiä, kuten tanssia ja laulua, kulttuurisia tietoiskuja sekä paikallisten tapojen esittelyä. Taukojen aikana huolehdittiin myös siitä, että kahvintarpeemme tuli huomioiduksi.

Saimme nauttia upeasta kansanmusiikkiesityksestä. Antti tunnisti laulun ja sen lyriikat, ja Heli heittäytyi itse soittamaan ja tanssimaan taitavien opiskelijoiden ohjauksessa. Helin esityksestä tallennettua videomateriaalia emme kuitenkaan aio julkaista!

Musiikkiesityksen jälkeen saimme pienen yllätyksen: koululle oli saapunut paikallisen median edustajia. He haastattelivat opiskelijoita, Erasmus-koordinaattori Idaa sekä meitä. Opiskelijat toimivat ystävällisesti tulkkeina ja käänsivät englanninkieliset vastauksemme italiaksi.

Viimeisellä oppitunnilla kävimme tiedeluokassa, jossa seurasimme opiskelijoiden projektitöitä. Teemana oli kokemuksellinen oppiminen. Tiedeaineiden opettaja Carmen esitteli meille sähköisiä oppimateriaalejaan ja käyttämiään opetusmenetelmiä sekä kertoi väitöstutkimuksestaan.

Lopuksi saimme raikuvien aplodien saattelemana diplomit ja esitimme lämpimät kiitoksemme erinomaisesti järjestetystä työseurantajaksosta.


Grazie mille, Pagani! Nähdään pian Kouvolassa!

 

Mitä jäi mieleen?

Erityisesti mieleen jäi opiskelijoiden aktiivisuus ja rohkea osallistuminen Italiassa. Pohdimme, miten vastaavaa aktiivisuutta voisi edistää kotimaassa ja millä keinoilla voisimme rohkaista omia opiskelijoitamme samanlaiseen osallistumiseen oppitunneilla.

Koulupäivän rakenne poikkesi selvästi suomalaisesta. Italiassa koulupäivät ovat lyhyempiä ja tiiviimpiä, ja taukoja on vain vähän. Tämä edellyttää intensiivisempää pedagogista suunnittelua ja oppituntien tarkempaa rakentamista.

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on Italiassa aktiivisempaa. Jokaisen opiskelijan huoltajaa tavataan vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana.

Vaikka lähestymistavat opetukseen eroavat Italiassa ja Suomessa, kummassakin maassa painotetaan opetustyön ohella opiskelijoiden hyvinvointia ja tukemista koko koulupolun ajan. Käytettävissä olevat resurssit vaikuttavat siihen, miten rakenteita voidaan suunnitella ja opetusta toteuttaa.

Lisäksi erityisesti mieleen jäi italialainen vieraanvaraisuus. Meistä pidettiin kaikin puolin erittäin hyvää huolta!

Viikko Firenzessä – Erasmus+ ja neljän C:n pedagogiikka, Saila

Firenze, 21.9.–28.9. 

Kun Suomen syksy saapui, minä, Yhteislyseon psykologian ja uskonnon opettaja, pakkasin laukut ja suuntasin kohti Italiaa ja renessanssin Firenzea. Matkani oli osa Erasmus+ -ohjelman rahoittamaa kurssia ja opettajaliikkuvuutta, jonka tarkoituksena oli syventyä opetuksen uusiin tuuliin ja lisätä verkostoja ja kansainvälistä osaamista. 

(kuvassa innokas opiskelija-Saila matkalla hotellilta Firenzen päärautatieaseman ohi kohti koulua, koulumatka vei n. 30 min Arno-joen rantaa tai vaihtoehtoisesti Duomon ohi)

Kansainväliset kohtaamiset ja jännityksen haihtuminen

Vaikka olen sosiaalinen ihminen, myönnettäköön, että tunsin pientä jännitystä kurssin alla. Pelkäsin, että muut osallistujat olisivat saapuneet omina ryhminään, ja joutuisin ehkä viettämään aikaa yksin. Tämä pelko kuitenkin haihtui nopeasti.

Ensimmäisenä aamuna, kurssin alkaessa, meni vain noin kolme minuuttia, kun olin löytänyt samanhenkisen sielun: sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opettavan Doriksen Itävallan Wienistä. Jaoimme heti ajatukset opettamisen iloista ja haasteista, ja hänestä tuli korvaamaton tuki koko viikon ajaksi. Yhdessä sukelsimme viikon antiin.


(kuvassa Doris ja Saila korkealla kukkulalla, jolla seisoo yksi versio Michelangelon kuuluisasta David-patsaasta. Ihmiset kokoontuvat suurin joukoin kukkulalle auringonlaskun aikaan ihailemaan illan valossa kylpevää Firenzeä)


Oppimisen ydin: 4C:tä

Osallistuin Europass Teacher Academyssa kurssiin, joka keskittyi erityisesti tulevaisuuden taitoihin: The 4Cs: Creativity, Critical Thinking, Communication and Collaboration in Schools. Pohdimme yhdessä, miten näitä taitoja voidaan parhaiten integroida omien aineidemme opetukseen. Miten kannustaa opiskelijoita luovaan ongelmanratkaisuun ja kriittiseen arviointiin? (kuvassa kurssimme viikon lukujärjestys)

Työskentelimme innostavassa kansainvälisessä opettajien ryhmässä, johon kuului brasilialaisitalialainen opettajamme Roberta sekä opekollegoja minun lisäkseni Itävallasta, Bulgariasta, Ranskasta, Saksasta ja Puolasta. Eri maiden pedagogiset näkökulmat tarjosivat uusia oivalluksia ja rikasta keskustelua. Suomen systeemejä tunnuttiin arvostavan korkealle ja sainkin selittää niitä paljon.












(kuvassa vasemmalla operyhmämme ja "Coffee with a view", oikealla kuva luokkahuoneesta Palazzo Venerosi Pesciolinissa)



Kulttuuria ja nähtävyyksiä

Vaikka kurssi oli intensiivinen, iltapäivät ja illat olivat varattu Firenzen lumon kokemiselle. Kävin kulkemassa Ponte Vecchion sillan yli, ihailin Duomon (Santa Maria del Fioren) Brunelleschin kupolia, ja koin renessanssin taiteen suuruuden Uffizin galleriassa. Firenzen nähtävyydet olivat vertaansa vailla. Niiden ohella tietysti kuuluu asiaan nauttia myös hyvää ruokaa ja aito italialainen jäätelö, gelato, joka oli palkinto pitkistä kävelypäivistä (keskimäärin 15-20 km/ päivä). 

(1. vasemmalla Santa Maria del Fiore Firenzessä sijaitseva katedraali, joka on pääosin rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla. Se on viidenneksi suurin kirkkorakennus Euroopassa
2. Oikealla Arno-joen ylittävä keskiaikainen Ponte Vecchio, joka on täynnä kultasepänliikkeitä. Toisessa kuvassa iltavalaistuksesssa.
3. Alhaalla vasemmalla Uffizin maailmankuulu taidegalleria.



















Viikon opettajaliikkuvuus ja 4 C:n kurssi tarjosi ainakin nämä kolme konkreettista oppia, jotka tuon mukanani luokkahuoneeseen:

1.  Älä pelkää kokeilua / mokailua

  • Kurssilla korostettiin, että luovuus (Creativity) tarvitsee turvallisen ympäristön, jossa epäonnistuminen on sallittua. Huomasin, että myös opettajan pitää uskaltaa kokeilla uusia opetusmetodeja. Aion luoda psykologian tunneille yhä enemmän tilaa, jossa "en tiedä" on hyvä lähtökohta ja kokeilunhalu palkitaan.

2.  Moniäänisyys rikkaudeksi

  • Kansainvälinen opettajien ryhmä osoitti, miten erilaiset kulttuuriset taustat rikastuttavat keskustelua. Aion hyödyntää uskonnonopetuksessa entistä enemmän globaaleja ja monikulttuurisia esimerkkejä.

3. Viestintä ei ole sama kuin täydellinen kielioppi

  • Opin, että kurssilla hiotut viestinnän-taidot (eleet, kehonkieli, avoimuus) olivat tärkeämpiä kuin täydellinen kielitaito. Vaikka italiaa en puhunutkaan kuin perusfraasien verran, onnistuin kommunikoimaan erinomaisesti paikallisten kanssa. Tämä opettaa toivoakseni opiskelijoitakin olemaan rohkeita: yritä viestiä, ole avoin ja luota siihen, että hymy ja käsien heiluttelu kantaa pitkälle.

Firenze oli paitsi kaunis, myös inspiroiva, ja Erasmus+ -viikko syvensi ammatillista osaamistani. Palasin töihin uusin, syysauringon valaisemin silmin ja sydän täynnä muistoja (ja vatsa täynnä pastaa ja hieman gelatoa). Heti ensimmäisenä päivänä Kouvolassa suuntasin paikalliseen nappiliikkeeseen... jotkut koulumme PS5-opiskelijat tietävätkin, miksi. 


(kuvassa opet iltapäiväkahvilla Pyhän ristin kirkon aukiolla = Piazza Santa Croce

Suosittelen lämpimästi osallistumista koulumme Erasmus-juttuihin. Lisäksi erityisesti SiE-linjan (Studies in English-ryhmät) opettajat saavat varmuutta ja rohkeutta kommunikointiin tällaisten kurssien avulla.