Firenze, 21.9.–28.9. 

Kun Suomen syksy saapui, minä, Yhteislyseon psykologian ja uskonnon opettaja, pakkasin laukut ja suuntasin kohti Italiaa ja renessanssin Firenzea. Matkani oli osa Erasmus+ -ohjelman rahoittamaa kurssia ja opettajaliikkuvuutta, jonka tarkoituksena oli syventyä opetuksen uusiin tuuliin ja lisätä verkostoja ja kansainvälistä osaamista. 

(kuvassa innokas opiskelija-Saila matkalla hotellilta Firenzen päärautatieaseman ohi kohti koulua, koulumatka vei n. 30 min Arno-joen rantaa tai vaihtoehtoisesti Duomon ohi)

Kansainväliset kohtaamiset ja jännityksen haihtuminen

Vaikka olen sosiaalinen ihminen, myönnettäköön, että tunsin pientä jännitystä kurssin alla. Pelkäsin, että muut osallistujat olisivat saapuneet omina ryhminään, ja joutuisin ehkä viettämään aikaa yksin. Tämä pelko kuitenkin haihtui nopeasti.

Ensimmäisenä aamuna, kurssin alkaessa, meni vain noin kolme minuuttia, kun olin löytänyt samanhenkisen sielun: sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opettavan Doriksen Itävallan Wienistä. Jaoimme heti ajatukset opettamisen iloista ja haasteista, ja hänestä tuli korvaamaton tuki koko viikon ajaksi. Yhdessä sukelsimme viikon antiin.


(kuvassa Doris ja Saila korkealla kukkulalla, jolla seisoo yksi versio Michelangelon kuuluisasta David-patsaasta. Ihmiset kokoontuvat suurin joukoin kukkulalle auringonlaskun aikaan ihailemaan illan valossa kylpevää Firenzeä)


Oppimisen ydin: 4C:tä

Osallistuin Europass Teacher Academyssa kurssiin, joka keskittyi erityisesti tulevaisuuden taitoihin: The 4Cs: Creativity, Critical Thinking, Communication and Collaboration in Schools. Pohdimme yhdessä, miten näitä taitoja voidaan parhaiten integroida omien aineidemme opetukseen. Miten kannustaa opiskelijoita luovaan ongelmanratkaisuun ja kriittiseen arviointiin? (kuvassa kurssimme viikon lukujärjestys)

Työskentelimme innostavassa kansainvälisessä opettajien ryhmässä, johon kuului brasilialaisitalialainen opettajamme Roberta sekä opekollegoja minun lisäkseni Itävallasta, Bulgariasta, Ranskasta, Saksasta ja Puolasta. Eri maiden pedagogiset näkökulmat tarjosivat uusia oivalluksia ja rikasta keskustelua. Suomen systeemejä tunnuttiin arvostavan korkealle ja sainkin selittää niitä paljon.

(kuvassa vasemmalla operyhmämme ja "Coffee with a view", oikealla kuva luokkahuoneesta Palazzo Venerosi Pesciolinissa)

Kulttuuria ja nähtävyyksiä

Vaikka kurssi oli intensiivinen, iltapäivät ja illat olivat varattu Firenzen lumon kokemiselle. Kävin kulkemassa Ponte Vecchion sillan yli, ihailin Duomon (Santa Maria del Fioren) Brunelleschin kupolia, ja koin renessanssin taiteen suuruuden Uffizin galleriassa. Firenzen nähtävyydet olivat vertaansa vailla. Niiden ohella tietysti kuuluu asiaan nauttia myös hyvää ruokaa ja aito italialainen jäätelö, gelato, joka oli palkinto pitkistä kävelypäivistä (keskimäärin 15-20 km/ päivä). 

(1. vasemmalla Santa Maria del Fiore Firenzessä sijaitseva katedraali, joka on pääosin rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla. Se on viidenneksi suurin kirkkorakennus Euroopassa
2. Oikealla Arno-joen ylittävä keskiaikainen Ponte Vecchio, joka on täynnä kultasepänliikkeitä. Toisessa kuvassa iltavalaistuksesssa.
3. Alhaalla vasemmalla Uffizin maailmankuulu taidegalleria.

Viikon opettajaliikkuvuus ja 4 C:n kurssi tarjosi ainakin nämä kolme konkreettista oppia, jotka tuon mukanani luokkahuoneeseen:

1.  Älä pelkää kokeilua / mokailua

• Kurssilla korostettiin, että luovuus (Creativity) tarvitsee turvallisen ympäristön, jossa epäonnistuminen on sallittua. Huomasin, että myös opettajan pitää uskaltaa kokeilla uusia opetusmetodeja. Aion luoda psykologian tunneille yhä enemmän tilaa, jossa "en tiedä" on hyvä lähtökohta ja kokeilunhalu palkitaan.

2.  Moniäänisyys rikkaudeksi

• Kansainvälinen opettajien ryhmä osoitti, miten erilaiset kulttuuriset taustat rikastuttavat keskustelua. Aion hyödyntää uskonnonopetuksessa entistä enemmän globaaleja ja monikulttuurisia esimerkkejä.

3. Viestintä ei ole sama kuin täydellinen kielioppi

• Opin, että kurssilla hiotut viestinnän-taidot (eleet, kehonkieli, avoimuus) olivat tärkeämpiä kuin täydellinen kielitaito. Vaikka italiaa en puhunutkaan kuin perusfraasien verran, onnistuin kommunikoimaan erinomaisesti paikallisten kanssa. Tämä opettaa toivoakseni opiskelijoitakin olemaan rohkeita: yritä viestiä, ole avoin ja luota siihen, että hymy ja käsien heiluttelu kantaa pitkälle.

Firenze oli paitsi kaunis, myös inspiroiva, ja Erasmus+ -viikko syvensi ammatillista osaamistani. Palasin töihin uusin, syysauringon valaisemin silmin ja sydän täynnä muistoja (ja vatsa täynnä pastaa ja hieman gelatoa). Heti ensimmäisenä päivänä Kouvolassa suuntasin paikalliseen nappiliikkeeseen... jotkut koulumme PS5-opiskelijat tietävätkin, miksi. 


(kuvassa opet iltapäiväkahvilla Pyhän ristin kirkon aukiolla = Piazza Santa Croce

Suosittelen lämpimästi osallistumista koulumme Erasmus-juttuihin. Lisäksi erityisesti SiE-linjan (Studies in English-ryhmät) opettajat saavat varmuutta ja rohkeutta kommunikointiin tällaisten kurssien avulla.