Yksi tavoitteistani oli englannin ja ranskan kielen käytön luontevoittaminen. Torstai-iltapäivän englannin kielen tunnilla olin harjoittelemassa ranskalaiselle koululle tyypillistä keskustelevaa oppitunnin vientiä ja sieltä tuli pelkäämäni kysymys: ”Voitko kertoa jotain koulustasi tai itsestäsi ranskaksi?” Mielessä kyllä välähti, että sopimukset tunnin alussa olivat, että käytämme englantia ja suomalaista sosiaalista koodia. Vetoaisinko siihen? Ilmeisesti neljäs päivä kielen ympäröimänä riitti siihen, että ranskaa lähti tulemaan suusta, eikä tarvinnut paeta paikalta. Jos nyt joku koulumme englannin opettajista huolestuu, niin selvitin kyllä opiskelijoille tunnin alussa, että olen matemaattisten aineiden opettaja eikä kielitieteellinen sivistykseni ole opetustehtävien vaatimalla tasolla. Ranskan osalta opiskelijat ymmärsivät asian luultavasti ilman selityksiä ja hymyilivät ystävällisesti.

Ainakin nyt näyttää siltä, että voi olla mahdollista saada toteutumaan yhteistyö fysiikan opettajan kanssa. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten yhteinen projekti saataisiin toimimaan. Englannin opettaja teki oikein selväksi, että kun lomat on vietetty ja koulutyö vapun jälkeen taas alkaa, saisi muutama suomalaisopiskelija olla matkalaukkuineen koulun aulassa odottamassa. Laskettelujen kannalta parasta aikaa on kuitenkin tammi-helmikuussa.

Mitä haluaisin mukaani? Ranskalainen oppitunti, ainakin ne 17 jotka seurasin, alkavat räväkästi. Oppitunti etenee opettajajohtoisesti, mutta ranskalaisnuoret osallistuvat keskusteluun varsin innokkaasti, kun ovat perillä asiasta, mutta myös kärriltä tipahtaneena. Väärä vastaus ei näytä huolestuttavan. Toisinaan oppitunti kuulostaa levottomalta, mutta kummasti opettajat saavat kiinni takarivin huolestuneesta ilmeestä ja kysymyksestä. Oppitunnit ovat erittäin huolellisesti suunniteltuja, melkeinpä ohjelmoituja. Oppitunneilla jää käsitys, että opiskelijat hyväksyvät tietämättömyytensä, mutta työskentelevät useimmiten innokkaasti opettajan kanssa sivistyksensä parantamiseksi. Yhtään ”mihin tätä tarvitaan” -kysymystä en tainnut kuulla, mutta kyllä keskustelua BAC-kokeesta, jonka tulokset tulivat tällä viikolla. Ihmeellistä on, että abit olivat koulussa, vaikka lukio on periaatteessa käyty!

Lyseé Honore Romane on noin 500 opiskelijan koulu, vaikka paikkakunnalla asuu noin 6500 ihmistä. Useampi urheilulinja, tiedelinja ja hoitoalan opinnot vetävät kauempaakin opiskelijoita, joista osa asuu ison osan kouluvuodesta koulun alueella olevassa asuntolassa. Viikonlopuksi ja lomille pakataan laukut ja lähdetään kotiin. Laukkuja on useammassa nyytissä ympäri koulua näin perjantaina.

Menomatkalla Embruniin ajoin käyttäen Google Mapsiä suunnistusapuna, minkä vuoksi noin kahden tunnin ajomatkaan meni yli neljä tuntia. Maisemat olivat kyllä upeita ja kauniita pikkukaupunkeja ja puukujia oli matkalla. Paluumatkan ajoin itse suunnistaen.