Mitä ja missä?

Puolentoista viikon Eramus-jakso Italiassa on aluillaan. Paikkana on humanismipainotteinen Liceo Classico, joka sijaitsee Orvietossa, 25 000 asukkaan kaupungissa Keski-Italiassa. Italiassa toiselle asteelle siirrytään kaksi vuotta aiemmin kuin Suomessa ja lukio kestää viisi vuotta, joten opiskelijat ovat 14-19-vuotiaita.
Ensimmäisten kahden päivän aikana seurasin 12 eri luokan ja 12 eri opettajan tuntia. Oppiaineita taisi tulla puolen tusinaa, latinasta ja kreikasta historiaan ja psykologiaan. Alla pari ensipohdintaa.


Kuva: Koulun sisäpiha toimii paitsi välituntien viettopaikkana, myös liikuntatuntien pitopaikkana.

Tiiviit luokkayhteisöt

Lukioon haettaessa valitaan myös opintolinja, joita Italiassa on useita. Pääjakona humanismi / kielet / luonnontieteet. Esimerkiksi Orvieton humanistilukiossa voi vielä valita kolmesta eri vaihtoehdosta (klassinen humanismi / ihmistieteet / talous ja sosiologia). Tämän valinnan jälkeen valinnaisuutta ei juuri ole, vaan luokka kasvaa yhdessä teini-iästä aikuisuuden ensi askeleille. Tämä luo suurempaa yhteisöllisyyttä, mutta toki myös karsii mahdollisuuksia Suomen kaltaiseen yksilöllisiin opintopolkuihin. Koulutus lienee aika lailla ympäröivän yhteiskunnan kuva: ihmissuhteisiin perustuva yhtenäiskulttuuri vs. yksilöllisyyttä korostava kulttuuri. Sivuhuomiona luokkakoot ovat pienet. Orvieton Liceo Classicossa keskimääräiset luokkakoot ovat 15 tai hieman yli. Pienimmillään 12, isoin luokka on 20 opiskelijaa. Aineenopettaja pysyy saman luokan mukana kaikki viisi vuotta, joten hän oppii tuntemaan nuoret hyvin.

Kuva: Luokka 5A LSU (Scienze umane, eli psykologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa painottava linja) toivotti tervetulleeksi näyttävällä kortilla.

Kerro se ääneen

Toinen asia, missä huomaa koulua ympäröivän kulttuurin vaikutuksen, on puheen määrä. Tunnilla en ole juurikaan nähnyt PowerPoint-muistiinpanojen antamista, vaan luentopainotteisetkin tunnit ovat menneet pelkällä puheella, josta opiskelijat tekevät itse kuulemansa perusteella muistiinpanonsa. Ja paljon painotetaan keskustelua: oman mielipiteen esilletuomista, perustelua ja jopa väittelyä. Tietysti näyttäisi siltä, että osa puhuu paljon, osa niukemmin, jotkut eivät juurikaan. Läksynkuulustelut voivat olla 5-10 min yhden opiskelijan tenttaamista kysymyksillä. Ilmeisesti jokainen joutuu tähän vuorollaan, joten siihen on oltava valmis.
Tähän keskustelevaan suuntaan varmaan ohjaa myös täkäläinen yo-koe: aluksi on kaksi 6 tunnin kirjallista koetta. Toinen italiasta (eli vastaa meidän äidinkielen esseetä), toinen yleiskoe, jossa kirjoitetaan asiapitoinen essee hyödyntäen kaikkea lukiossa opittua. Tämän jälkeen ovat suulliset kokeet: yksi tunti kysymyksiä 6-henkisen raadin edessä kuudesta eri aineesta. 
Tämän osallistuvuuden kun saisi jotenkin siirrettyä Suomeenkin...

Kuva: Historian tunnilla käytiin läpi kylmää sotaa lämpimällä sisäpihalla. Ei kirjoja vaan 45 minuuttia kyselyä, keskustelua ja väittelyä.