Pitäisikö satavuotiaan Suomen juhlinta viedä katutasolle ja julistaa kisa Sivistyneimmän satunnaisen kohtaamisen tittelistä? Sillä voitaisiin juhlistaa kansan lukeneisuutta, koulutusta ja kulttuurista pääomaa.
Ajatus tuli mieleen kollegan sattumuksesta.
Yhtenä tavallisena arkipäivänä hän piipahti keskustan ruokakaupassa. Sen liepeillä seisoskeli kaksi vartijaa, nuoria miehiä kumpikin. Ohi kulkiessaan työkaverini korviin osui yksi lause heidän keskustelustaan. Se koski heidän työtään.
”Pyrin tekemään asian selväksi asiakkaalle sublatiivein”, vartija sanoi. Ja mikä ihmeellisintä, toinenkin näytti ymmärtävän, mitä hän tarkoitti.
Mikä ihme on sublatiivi? Kukaan meidän työporukassa ei tiennyt. Mutta kyllähän se selvisi. Sublatiivi ei ole virallisen kieliopin mukainen termi. Se on eräänlaista kielifriikkien kikkailua. Netti kertoo, että sillä ilmaistaan päälle käymistä tai liikettä jonnekin: minne, jonne, tänne, tuonne, sinne, muualle, muuanne, toisaalle, yhtäälle, moniaalle, kaikkialle.
On ihan varmaa, että sivistyneet vartijat osaavat käyttää sublatiiveja niin, että asiakaskin ymmärtää. Olisiko tämä hyvä: Mene muualle siitä.