Suomessa eletään vesiluonnon ympäröimänä. Itämeri huuhtelee läntisen ja eteläisen Suomen rantoja ja saaria. Järviä ja lampia on tuhansittain. Jokiakin on useita satoja, ja pienempiä puroja vielä enemmän. Tästä suuresta määrästä huolimatta vesiluontomme pilaantuu herkästi. Tähän on monia syitä:

• vesistöt ovat matalia, ja niiden vesimäärä on pieni
• rantaviivaa on hyvin pitkästi, jolloin rannoilta voi tulla paljon kuormitusta
• vesistöjen valuma-alueilla on paljon maataloutta ja muuta kuormitusta aiheuttavaa ihmistoimintaa
• jäätyminen talvella heikentää hapen kulkua veteen
• keväiset sulamisvedet kuormittavat

Ihmistoiminta voi aiheuttaa vesiluonnolle monenlaisia haittoja. Merkittävin haitta suomalaisissa vesistöissä on rehevöityminen. Se aiheutuu pääasiassa maataloudesta vesistöihin kulkeutuvista ravinteista. Toinen vesistöjämme merkittävästi muokannut tekijä on vesirakentaminen. Monet joet on padottu ja valjastettu sähköntuotantoon. Ympäristömyrkyt, kuten elohopea ja hyönteismyrkkynä käytetty DDT, ovat pilanneet vesiekosysteemejä, ja ajaneet jotkut lajit jopa sukupuuton partaalle. Joitakin Suomen järviä on vaivannut happamoituminen. Se on aiheutunut pääasiassa happamista ilmansaasteista, jotka ovat tulleet sateen mukana alas.