Satunnaisen luonnontarkkailijan näkökulmasta rehevöitymisestä voisi olla suorastaan hyötyä. Luonnon monimuotoisuus näyttää kasvavan. Lajeja on enemmän, ja onkijalle saattaa tulla aiempaa enemmän saalista. Aikaa myöten, rehevöitymisen voimistuessa haitat kuitenkin lisääntyvät.

Kun ranta kasvaa umpeen, se haittaa virkistyskäyttöä. Uimapaikkoja joudutaan raivaamaan, ja uisteluun sopivat paikat ovat entistä harvemmassa. Kalanpyydykset limoittuvat vedessä rehottavista viherlevistä. Kalalajistosta katoavat karummissa ja hapekkaammissa vesissä menestyvät arvokalat, kuten taimenet. Uimareita saattaa vaivata pienen imumadon aiheuttama järvisyyhy. Uiminen voidaan kieltää kokonaan, kun veteen tulee suuria määriä sinibakteereita eli sinileviä. Niistä osa on myrkyllisiä, ja aiheuttavat ihottumaa. Jos sinileväpitoista vettä tulee nielleeksi, seurauksena voi olla vakavampikin myrkytys.

Koska rehevöityvässä vesistössä vesieliöitä on enemmän kuin karussa, niistä kertyy enemmän myös kuollutta ainesta. Se kertyy pohjaan mutakerrostumiksi, joissa bakteerit hajottavat eloperäistä ainesta. Kun bakteerit tekevät hajotustyötään, ne kuluttavat vedessä olevaa happea. Siitä voi seurata happikato, erityisesti talvella, kun jää estää hapen pääsyn ilmasta veteen. Tällöin kaloja ja muita vesieliöitä kuolee hapenpuutteeseen.