Terapeuttinen kirjoittaminen

Elämä kipunoi kynässä

Elämän kipunointi muistoineen, tunteineen ja oivalluksineen virtaa kynästä paperille vaikkapa sanasta voileipä.

Koska terapeuttisen kirjoittamisen lähiopetus ei koronan vuoksi kevätkaudella toteutunut, kokoontui muutama aiemmin kurssille osallistunut kirjoittaja puhaltamaan intoa omaan ja toisten kirjoittamiseen ulkotiloissa. Yksi kokoontumiskerta Keravan Aurinkomäellä pikku pakkasessa innoitti kirjoittamaan voileivästä. Mukana on myös Marleen tuore runo.

kirjallisuusterapiaohjaaja Helena Hietaniemi

Pieni sormi kyntää voikerrosta


1.

Pieni sormi kyntää voikerrosta
pienet hampaat haukkaavat
keskeltä leipää
naama rasvassa, suu virneessä
ensimmäinen voileipä


2.

Äiti, anna voileipä
Mitä haluat siihen päälle?
Puhdas leipä vain
lisukkeet heitetään lattialla
odottavalle koiralle


3.

Teinin eka - itse tekemä
lämmin voileipä
Voita, sinappia sivelet
kinkun päälle levität
sitten juustoa - paljon
ja uuniin
Päälle paistettu muna
Syömään!!


4.

Aniksella, fenkolilla maustettu
uunilämmin kakko, ohraa mukana
Niin tuore, että vaikea leikata
tulee paksu, pehmeä siivu
Oikeata voita päälle
se sulaa
Ei tarvitse muita lisukkeita, tänään
Huomenna juustoviipale, kurkkua
tomaattia
Ylihuomenna kinkkua
ja suolakurkkua


Hilkka

Amalia mamma


Amalia mamma

lämpö tulvahtaa kehooni

On ruisleivän teon hetki

Taikinanjuuri käynyt

hapanvelli nautittu lounaaksi

Paistettaviksi nousseille leiville

juuri sopivan kuuma uuni

 

Isäni kylvämä

talonväen kuhilaiksi leikkaama

kuivana puitu myllynkivissä jauhettu

Amalia mamman leipoma

 

Halusin ja sain kantapalan ja sitä

seuraavan ohuena siivuna

runsaalla voilla voideltu

 

Muisto kaikkien aistien herättämä

Koko lapsuuteni siinä

 

Kaarina

Kun äidille tai isälle tulee asiaa kirkonkylälle


Kun äidille tai isälle tulee asiaa kirkonkylälle, pitää kotoa lähteä kuuden tienoilla, mikäli haluaa ehtiä seitsemän linja-autoon. Asiat pitää saada toimitettua nopeasti, jotta päiväautolla ehtisi takaisin. Silloin olisi kotona jo iltapäivällä. Myöhemmällä autolla pääsee kotiin vasta iltalypsyn aikaan. Usein hoidettavia asioita on kertynyt melkoisesti, tai ehkä lääkärissä joutuu odottamaan vuoroaan, ja silloin ehtii vasta ilta-autoon. Pitkänpuoleinen päivä siitä on joka tapauksessa tulossa. On parasta ottaa kotoa voileivät mukaan, matkahuollon baarista voi ostaa palanpainikkeeeksi kupin kahvia.

 

Minulla on kovasti ikävä varsinkin jos äiti on reissussa, äitihän ei melkein koskaan ole pitkään poissa kotoa. Isä on joskus koko päivän kauempana metsätöissä, mutta hänkin tulee aina yöksi kotiin. Äidin viipymiseen liittyy yksi ylimääräinen pelko, se ettei hän vain leikkauttaisi pitkää tummanruskeaa tukkaansa, niin kuin on joskus sanonut. Se olisi surullista.

 

Ainoa lohtuni noiden ikäväpäivien odotuksessa on toive, että reissulta jäisi voileipä tai pari. Useimmiten toiveeni toteutuu: repun pohjalta tai sivutaskusta löytyy voipaperiin käärittyjä reikäleivän halkaistuja paloja, joiden välissä on kotona kirnuttua voita ja uunissa paistetusta lihakimpaleesta veistettyjä mureita siivuja, joskus on suolahaukea, joskus pelkkää voita. Oli mitä tahansa, ei suurempaa herkkua voi olla kuin päivän verran helteessä tai pakkasessa repun pohjalla pyörinyt, kirkolla asti käynyt eväsleipä!

 

Herään puolen yön jälkeen. On hirveä nälkä. Tai ainakin mieliteko. Hämärässä keittiössä viipaloin hapanlimppua, Elannon Häälimppua. Joskus voitelen viipaleet, joskus en, ihan sama. Maitopurkki vielä pöydälle viereen, siitä saa tarpeen mukaan lasinsa täytettyä useammmankin kerran. Autuas rauhallinen herkutteluhetki, uniset silmäni harhailevat ikkunasta pimeään. Silloin tällöin kehätiellä kulkee auto. Näkyykö taivaalla tähtiä?

 

Mahassa tuntuu kevyt töytäisy. Sikiö aistii ruisleivän aromit ja äidin mielihyvän, pokkää vähän lujempaa kuin muistuttaen: "Herkutellaan yhdessä kun vielä vähän aikaa kuluu!"

 

Virpi

Mummun sydänmuotoisen nappilaatikon kannessa


Mummun sydänmuotoisen nappilaatikon kannessa
ruusut kukkivat,
ja sisälle oli varissut sateenkaaren värejä.
Rakensin nappimaailmoja, pilviä, sisustuksia,
pikkukyliä, maisemia ja mielenmyrskyjä.
Sanoivat että höpötin.
Leipälapiolla mummu veti leipiä uunista ja huusi:
Lämmintä leipää maistamaan.
Istuimme kuistin portailla, voi ryömi sormille,
ja aurinkoa oli paljon, taivaan täydeltä.
Kaihohetkenä kysyin tädiltä nappilaatikkoa perintieksi.
Ei täti ole muistanut.
Mitä napeista, parittomien sukkien pikkuserkuista!
Suurempi on ohraleivän lämmin jälki,
portaitten harmaa sileys ja heinäsirkat.


Marlee

Raskaampaa, työläämpää, kipeämpää


Raskaampaa, työläämpää, kipeämpää
oli leskenvuoteesta kapuaminen
kuin kummastakaan lapsivuoteesta.

Ottopoika ja Tyttökissa aavistivat
lähtöni jo herätessä.
Tyttäreni eivät ymmärtäneet
kuin paluun ja tuliaiset.
Isi oli keittänyt makaronia
ja lämmittänyt Saarioisten äitien lihapullia.

Kissojen aika on toisin kuin leikkivien aika.
Naisen aika on toisin kuin kissan aika.
Surun aika täyttää naisen,
nainen tulee surusta raskaaksi,
mutta ei kevene kyynelistä.

Ottopoika nuolee kyyneleet:
karhea kieli herättää arjen aikaan,
siihen Kissatyttö kehrää
täplikkään viitan, kissanviiksenkevyen.


Marlee

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä