Taide on minulle luovaa leikkiä; mielikuvituksen ja realismin sekoittumista sekä sisäsyntyistä paloa tehdä maailmasta vähän kauniimpi, värikkäämpi ja kiltimpi paikka.
Maalaan koloristista fantasiaa ja sieluni sen hetkisiä sävyjä kuvaavia leikkisiä ja herkkiä teoksia intuition ohjaamana. Joskus haluan ottaa kantaa, joskus haluan vain leikkiä väreillä, muodoilla ja sisäisten maailmojeni kuvilla. Joskus maalaan jotain näkemääni ja kokemaani. Jätän kuitenkin aina katsojalle ja kokijalle mahdollisuuden omille tulkinnoille ja tarinoille. Toivon teosteni tuovan ihmisille ennen kaikkea toivoa ja kiitollisuutta elämää kohtaan.
Maailmojen Halki- teoskokonaisuuteni on saanut inspiraationsa ihmiselämän erilaisista ajallisista jaksoista ja matkasta näiden erilaisten sisäisten maailmojen halki.
Teoskokonaisuus koostuu viidestä maalauksesta, jotka kukin kuvaavat ihmisyyden eri tunnetilaa tai energiaa. Energiaa, joka nousee mieleeni väkevimpänä juuri tuota vaihetta/ maailmaa pohtiessani. Karkeasti olen jakanut nämä maailmat kronologisesti kulkevaksi aikajanaksi lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus ja ”ikuisuus”. Nämä viisi ihmiselämän ”vuodenaikaa” olen nimennyt jokaisen jonkin tunnetilan mukaan: Riemu, Vapaus, Hurma, Lempeys ja Rauha.
Teoskokonaisuuden työstäminen on ollut minulle myös matka omaan lähestyvään keski-ikään ja äitiyteen. Katkeransuloinen sekoitus luopumisen haikeutta ja pakahduttavaa kiitollisuutta, riemua ja toivoa.
Tässä ajassa tarvitaan ennen kaikkea toivoa. Niinpä toivonkin, että teokseni herättäisivät katsojissaan tunnetta siitä, että jokainen elämä on värikäs matka maailmojen halki!
Tänäkin keväänä löytää leskenlehti tiensä kohti valoa, läpi roudan aloittaen kaiken kauniin taas alusta, niin myös ihmisyys on uusiutuva voima ja energia. Kokonaisuuden nimi ”Synergia”, viittaa kumuloituvaan yhteisvaikutukseen, luonnolliseen prosessiin, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Ihmisyyden keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä halusin kuvata jättämällä maalaukset kehystämättä, vähän rosoisiksi ja anarkistisiksi. Ei kaikkea, elämääkään, tarvitse ottaa aina niin vakavasti.
