Ihailin rikottua lasia, miten railot risteilevät jännästi, valo heijastuu ovelasti, se voi romahtaa, on vaarallinen. Rikottua lasia tuli vastaan aseman tunnelin seinämissä. Näin ne eheinä, korjattuna ja taas rikottuna. Ei ne helposti mene rikki. Rikkomisen täytyy olla ilmaus jostakin.
Kuten me kaikki joskus, minäkin rikoin – vahigossa, seinäkellon lasi meni sirpaleiksi. Kyllä, olin silloin tolaltani – rikki itsekin.
Rikottu täytyy korjata, vaihtaa tai uusia.
Otin sirpaleet talteen, tein siitä taulun. Yritän kait korjata tai hyvittää tai ainakin kierrättää rikkomaani.
Rikottu - triptyykki
Ensimmäinen osa: Rikottu on tehty vahingossa rikotusta kellon lasista. Lasin sirut on liimattu canvas pohjalle, joka on maalattu akryylivärillä ja alkoholitussilla. Ihailemani rikkinäiset lasit olen nähnyt ulkona, joten sirujen ja railojen tausta on ”taivaan” sininen. Punaiset kivet – keinona rikkoa?
Toinen osa: Rikkoja. En kuule juuri koskaan, hoidetaanko myös rikkojan railoja? Canvas pohjalle liimattu peili, johon piirtyy rikkoja railoineen. Tausta maalattu sinisellä akryylillä ja rikkojan tuska väritetty alkoholitusseilla.
Kolmas osa: Korjaus on myös muutos. Vaaralliset sirpaleet poistetaan, naarmuuntuneet reunat tasoitetaan ja paikalle asennetaan jotain uutta. Peili on liimattu ”taivaan siniselle” canvas-pohjalle, piirrokset tussilla