Riemuylioppilaan puhe ylioppilasjuhlassa 3.6.17

Seppo Ruotsala

Hyvät uudet ylioppilaat

Paljon onnea teille suurena juhlapäivänänne.

Me keltalakkiset riemuylioppilaat iloitsemme kanssanne. Ehkä ajattelette, että tuollaisia mekin olemme sitten joskus. 50 vuotta on eteenpäin ajatellen pitka aika, mutta taaksepäin katsoen lyhyt.

Paljon onnea myös opettajille ja kotijoukoille.

Olette tehneet hyvää työtä!

Lähdön tunnelmia. Niitähän tähän hetkeen sisältyy. Tutut kuviot muuttuvat. Uudet haasteet odottavat. Joku teistä tietää varmasti, mihin suuntaan lähtee, joku toinen taas vielä pohtii ja miettii, mikä minusta isona voisi tulla.

Lähtöön sisältyy aina tiettyä kaipuuta jopa surua, mutta myös uuden ja ennenkokemattoman odottamista. Yksi elämänvaihe on takana. Uudet polut kutsuvat. Mikähän minua odottaa? Jännittävää, ehkä vähän pelottavaakin. Miten selviän, miten pärjään?

Me riemuylioppilaat synnyimme hevosvetoiseen Suomeen 40-luvun loppupuolella. Ikäluokkamme määrä hipoi 110 000. Teidän ikäluokkanne määrä on melkein puolet pienempi. Meitä oli paljon ja luokat suuria. Mutta hyvän yleissivistyksen saimme, niinkuin tekin. Se oli, ja on kaiken perusta.

Yo-juhlassamme rehtorimme Kosti Rasinperä luki nimet, arvosanat ja lukion todistuksen keskiarvon. Toiset riemuitsivat ja toiset vähän häpeilivät. Mutta siitä selvittiin.

Itse olin lukiossa ns.pitkän matematiikan linjalla. Tarkoituksena oli monen luokkakaverin tavoin lähteä opiskelemaan jotain siihen liittyvää. Valmistauduin matematiikan pääsykokeisiin Hgin yliopistoon. Mutta jo ennen pääsykokeita oli mieleeni alkanut hiipiä epäilys. Onko tämä minun alani? Ja niin jätin kokeeni kesken. Olin tunnin verran ja lähdin pois.

Muut mahdolliset ovet olivat sinä kesänä jo sulkeutuneet ja niin jäin kaiken ulkopuolelle sinä syksynä. Ajattelin, että nyt kaikki on menetetty. Koko elämä on menetetty. Mitähän kotiväki tuumaa ja kaverit ja sukulaiset. Mahtavat hävetä silmät päästään, kun en mihinkään päässyt.

Tuli uusi kevät ja kesä ja syksy. Alkoi teologian opiskelu. Ja sitä rataa elämä on kulkenut. On ollut vaivan ja vastuksen aikoja, mutta myös hyviä hetkiä. Yksi vuosi pitkässä juoksussa ei merkinnyt oikeastaan mitään. Taisi tehdä vain hyvää omalle itselle.

Sinä uusi ylioppilas katsot tulevaisuuteen. Tee se rohkeasti ja avoimesti. Jos joku ovi ei aukea, kolkuttele toista. Älä anna periksi!

Me riemuylioppilaat katselemme tänä päivänä menneisiin, taaksepäin, kuljettuun matkaan. Mitä sanoisimme sinulle?

Luota itseesi, älä pelkää. Älä vertaa itseäsi toisiin. Sinä olet tärkeä, arvokas, ainutlaatuinen. Kun on hyvä hetki, iloitse siitä. Kun vastatuuli puhaltaa, vedä henkeä ja nosta purjeet uudelleen. Luota siihen, että sinulla on paikka elämässä. Ehkä se ei ole se, mistä haaveilet. Voi olla parempi.

Elämä kutsuu sinua. Kukaan toinen ei voi sinua tässä kutsussa joka hetki ohjata. Sinä itse valitset polkusi. 100-vuotias, kansainvälistyvä Suomi kutsuu sinua. Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja johdatusta jokaiselle päivälle.