ITSENÄISYYS- JA YLIOPPILASJUHLA 5.12.2017

https://peda.net/id/7bde636cd9b
Rehtori Toni Uusimäki

HYVÄT OPETTAJAT JA LUKIOLAISET

ARVOISAT SOTAVETERAANIT JA SOTAINVALIDIT

HYVÄ JUHLAVÄKI

Olemme kokoontuneet viettämään itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlaa poikkeuksellisen arvokkaana vuotena. Suomen tasavalta täyttää huomenna sata vuotta. Tasavuosia on tänä vuonna juhlittu poikkeuksellisen laajasti ja kattavasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Myös omassa koulussamme olemme järjestäneet pitkin syksyä monia tapahtumia Suomi 100 –teemaan liittyen. Olemme muiden muassa käyneet luontoretkellä, vierailleet senioritansseissa, kahvitelleet seurakuntakodissa, katsoneet Tuntemattoman sotilaan uusimman elokuvaversion ja kutoneet juhlavuoden seinätekstiilin. Tänään saamme juhlia nuorekkaasti, mutta samalla arvokkaasti ja kansakuntamme perinteitä ja osaamista arvostaen isänmaatamme ja pian lakitettavaa syksyn kokelastamme.

Lukion juhlatilaisuuteen on saapunut sotaveteraanien ja -invalidien edustajia . Olette lämpimästi tervetulleita! Teidän ja muiden veteraanijärjestöjen Vapauden viestin jatkamisesta on tullut olennainen osa koulumme itsenäisyysjuhlaa. Tänään viesti siirtyi uudelle ikäluokalle jo 17. kerran. Siihen kiteytyy veteraanijärjestöjen henkinen perintö niin nykyisille kuin tuleville sukupolvillekin. Teidän uhrauksenne ja sankaruutenne eivät olleet turhia. Tieto siitä tavoittaa Kauhavan lukion opiskelijat ja henkilökunnan myös tulevaisuudessa, vaikka jokainen aika rakentaakin omat sankarinsa.

Suomen itsenäisyyden perusta luotiin Venäjän vallan aikana, kun Suomen lähes 700 vuotta kestänyt valtioyhteys Ruotsiin katkaistiin. Entisestä Itämaasta, Ruotsin maakunnasta tuli Suomen suuriruhtinaskunta, joka sai autonomian, sisäisen itsehallinnon. Suomi sai säilyttää entiset lakinsa, oikeutensa ja evankelisluterilaisen uskonnon. Suomalaisten käsitys omasta erillisyydestään vahvistui entisestään, kun suuri-ruhtinaskunta sai omat hallintoelimet, tullirajan Venäjää vastaan, verovarat omaan käyttöönsä ja piristysruiskeen talouselämän kehittämiseen. 1800-luvun alkupuolen kansallinen herääminen vahvisti vähitellen suomen kielen asemaa ja suomalaisten omanarvontuntoa ja loi pohjaa oman identiteetin muodostumiselle.

Suomen valtiollinen itsenäistyminen vuonna 1917 ei olisi ollut mahdollinen ilman autonomian aikaa, kunnallista itsehallintoa, omien valtioelinten toimintaa ja itsenäistä talouspolitiikkaa. Kaikki edellämainitut tekijät antoivat vankan henkisen ja aineellisen pohjan itsenäistymiselle. Venäläisten suomalaisiin kohdistama sortopolitiikka, ensimmäisen maailmansodan tarjoama mahdollisuus sekä Venäjän tsaarin syökseminen vallasta maaliskuussa 1917 antoivat lopullisen kipinän itsenäisyysjulistukseen ja Suomen irrottautumiseen Venäjän imperiumin yhteydestä.

Eduskunnan antama itsenäisyysjulistus 6. joulukuuta 1917 ei kuitenkaan ollut erityinen tähtihetki monille suomalaisille. Maassa oli Saksan maihinnousun uhan takia 40 000 venäläistä sotilasta. Viljantuonti Venäjältä oli katkennut ja elintarvikepula oli ankara. Monet näkivät kaupungeissa nälkää, ja Koillismaalla turvauduttiin jopa pettuleivän syöntiin. Venäjän armeijan tilausten ja linnoitustöiden loppuminen kasvatti työttömyyttä. Pahinta oli kuitenkin yhteiskunnallisen tilanteen voimakas kärjistyminen maailmansodan oloissa. Suomen ennennäkemättömön voimakas politisoituminen jakoi kansaa porvarillisten puolueiden kannattajiin, joiden yksityisarmeijaksi nousivat suojeluskunnat sekä sosialidemokraatteihin, joita tukivat punakaartit. Tammikuun 1918 lopussa valkoisten suojeluskunnat aloittivat venäläisten riisumisen aseista Pohjanmaalla, ja punakaartit julistivat vallankumouksen alkaneeksi Helsingissä.

Vapaussota päättyi toukokuussa 1918 valkoisten voittoon. Lyhyestä veljessodasta tuli verinen: noin 36 600 valkoista ja punaista kuollutta. Heistä varsinaisissa taisteluissa menehtyi 9400. Noin 74 000 punaista suljettiin vankileireille, joissa nälkä, taudit ja teloitukset veivät 13 500 punavangin hengen. Vangeista valtaosa armahdettiin vuoden 1918 loppuun mennessä ja loput vuosina 1920-1927.

Itsenäisen Suomen synnytystuskat olivat siis kovat. Tilannetta pahensi entisestään espanjantautina tunnettu influenssaepidemia, joka kesää 1918 seuranneen kahden vuoden aikana vei vielä 20 000 suomalaisen hengen. Pohjantähden alla asusteli varsin kurjat lähtökohdat saanut kansakunta.

Arvoisat kuulijat,

Vuoden 1917 Suomi muistutti monessa suhteessa kehitysmaata. Kansanterveys oli heikoissa kantimissa. Vuonna 1917 syntyneistä lapsista joka kahdeksas kuoli ennen ensimmäistä ikävuottaan. Nykyään imeväiskuolleisuus on Suomessa alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa; vain 1,9 promillea. Sata vuotta sitten naiset saivat keskimäärin 3,7 lasta, viime vuonna vain 1,6. Sadan vuoden takainen syntyvyys on samaa tasoa nykypäivän Kenian ja Pakistanin kanssa. Nykyinen syntyvyys heikentää kansamme elinvoimaisuutta. Kahdesta ihmisestä pitäisi mielellään tulla kaksi väestöllisen dynamiikan takia.

Ammatissa toimivasta väestöstä sai maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa noin 70 prosenttia vuonna 1917, teollisuudesta ja rakentamisesta 10 ja palveluelinkeinoista vain 8 prosenttia. Tilanne oli tuolloin hyvin samankaltainen kuin useissa nykyisissä kehitysmaissa. Tänään palveluelinkeinoista saa elantonsa noin 70 prosenttia, teollisuudesta ja rakentamisesta 28 ja maataloudesta noin 3 prosenttia.

Suomi oli vuosina 1917 ja 1918 kuin moni nykyisistä romahtaneista valtioista. Köyhä, yhteiskunnallisesti jakautunut ja sisällissodan haavoittama. Onneksemme vältimme pahuuden kierteen, jossa väkivalta ruokkii uutta väkivaltaa. Meillä oli viisaita poliitikkoja ja valtiomiehiä, jotka ottivat tehtäväkseen kansakunnan eheyttämisen. Veljessodan hävinnyt osapuoli otettiin mukaan päätöksentekoon ja eduskunta alkoi vilkkaasti säätää yhteiskunnallisia epäkohtia korjaavia lakeja. Torppareiden ja vuokratilallisten asemaa parannettiin, mikä synnytti maahamme paljon uusia maa- ja metsätiloja. Merkittäviä uudistuksia olivat myös oppivelvollisuus- ja uskonnonvapauslait, progressiivinen tulo- ja omaisuusverolaki sekä teollisuustyöväestön asemaa parantaneet työsääntö- ja työsopimuslait.

Nuori kansakunta nousi vähitellen jaloilleen 1920- ja 1930-luvuilla ja kukisti parlamentaarisin keinoin oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet. Suomi säilyi Euroopan uusien valtioiden joukossa demokratiana, kunnes vastaan tuli haasteista suurin: sota-aika. Talvisota, jatkosota ja Lapin sota vaativat lähes satatuhatta veriuhria. Talvi- ja jatkosota hävittiin, mutta Suomi säilytti sekä valtiollisen itsenäisyytensä, kansanvaltaisen järjestelmänsä että asemansa oikeusvaltiona. Siinä mielessä voidaan puhua oikeutetusti kesän 1944 rintamatapahtumista torjuntavoittona.

Toisen maailmasodan jälkeistä aikaa leimasivat sotakorvaukset, jälleenrakennus ja hyvinvointiyhteiskunnan luominen. Pitkäkestoinen talouskasvu vaurastutti kansakunnan, vaikka 1990-luvun laman ja vuonna 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin varjopuolet tiedämmekin. Suomi kaupungistui ja maaltamuutto kiihtyi. Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin, vaihtoi puolueettomuutensa liittoutumattomuuteen, lännettyi ja globalisoitui. Sadassa vuodessa bruttokansantuotteemme kymmenkertaistui.

Tänään suomalaiset saavat elää onnellisten tähtien alla. Sadan vuoden takainen köyhä, sisällissodan runtelema ja syrjäinen maatalousvaltio on noussut maailman onnellisimpien, terveimpien ja rikkaimpien maiden kärkeen. Menestyksen takana on aiempien sukupolvien ahkera työ, mutta myös ymmärrys hyvän koulutuksen tärkeydestä. Vaikka tuore yhdeksäsluokkalaisten ongelmanratkaisukykyjä selvittänyt PISA-tutkimus herättikin huolen poikien puolesta, sen ydinsanoma oli unohtua. Suomi oli Euroopan valtioista Viron jälkeen hienosti toisena laajassa kansainvälisessä vertailussa. Toivottavasti poliittiset ja koulutuspoliittiset päättäjät muistavat jatkossakin kansallisen herättäjämme Johan Vilhelm Snellmanin sanat: ”Suomi ei voi mitään väkivalloin, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.”

Hyvät kuulijat,

Näin satavuotisjuhlan kynnyksellä rohkenen kurkistaa myös tulevaisuuteen. Historianopettajaa kiehtoo tulevaisuudentutkijan eli futurologin tavoin tuleva kehitys. Ajatukseni nojaavat voimakkaasti Tiede-lehden viime vuosien artikkeleihin.

Olennainen suomalaisiin vaikuttava megatrendi on ilmaston lämpeäminen. Vuonna 2117 maapallon keskilämpötila on parhassa tapauksessa noussut kaksi astetta. Osa Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta voi muuttua elinkelvottomaksi. Mahdollisesti 40 pientä saarivaltiota menettää kaiken maa-alansa tai valtaosan siitä merenpinnan noustessa. Jo vuoteen 2050 mennessä uusia ympäristöpakolaisia voi vaeltaa kohti elinkelpoisia alueita 150−250 miljoonaa.

Suomea odottaa nykyisen Puolan lämpö. Talvemme ovat 2-7 ja kesät 1-4 astetta nykyistä lämpimämpiä. Talvet ovat pimeitä ja sateisia, lumiraja siirtyy Oulun korkeudelle. Keväät ja syksyt venyvät, kasvukausi on ainakin kuukauden nykyistä pidempi. Sakaali syrjäyttää ahman, pesukarhut ja haikarat ovat seuranamme. Itämeri lämpenee ja laajenee.

Teknologinen kehitys lienee nopeampaa kuin arvaammekaan. Tietoa tallennetaan bitteinä muistitikkujen ja pilvipalveluiden sijaan perimän DNA-nauhaan. Jos näin on, ihmiskunnan tähän mennessä tuottama tieto sopisi auton tavaratilaan. Robotit, tekoäly ja kvanttitietokoneet raatavat meidän puolestamme. Yksinkertaiset tehtävät katoavat, monimutkaisiin vaaditaan yhä ihmisenkin panosta.

Avaruusraketteja kierrätetään ja suomalaisiakin osallistuu avaruuslentoihin. Ensimmäinen ihminen Marsissa on todennäköisesti kiinalainen taikonautti jo vuonna 2028.

Heinäsirkat ja muut hyönteiset tulevat jo nyt osaksi suomalaisten ruokavaliota. Niillä ja etenkin lihalla on kuitenkin vain pieni merkitys 2117. Tuolloin syömme esimerkiksi laboratoriossa keinolihasta tehtyjä hampurilaispihvejä tai bioreaktorissa valmistettuja kyljyksiä. Lihankulutukseen on ollut pakko puuttua lihateollisuuden ilmastokuormituksen takia.

Lääketieteessä syöpä ja monet muut tappavat taudit on kukistettu sadan vuoden kuluttua. Niin sanotuilla geenisaksilla voidaan leikata geenejä ja vaihtaa vialliset parempiin. Kun jokainen valvoo jatkossa kehoaan, elintoimintojaan ja geenitaustaansa, sairauksien puhkeamista voidaan ehkäistä nykyistä paremmin. Jos eliniänodote jatkaa nousuaan nykytahdissa, se tarkoittaa vuosisadassa jopa 20 vuotta lisää elämää. Parhaassa tapauksessa joku tässä audiotoriossa olevista lukiolaisistamme voi saavuttaa 120 vuoden eliniän. Hän voi siten aikanaan todistaa sen, kuinka lähelle totuutta pääsin tai kuinka pahasti olinkaan tänään väärässä.

Arvoisat kuulijat,

Suomen menestys nyt ja tulevaisuudessa perustuu koulutukseen. Pienellä kansalla ei ole varaa hukata nuoriaan.

Syksyn kokelaamme Satu Finni on osoittanut kouluaikanaan huomattavaa lahjakkuutta, monipuolisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Satu on 4,5 vuoden aikana suorittanut lukiomme ensimmäisenä opiskelijana kolmoistutkinnon. Hän on siis ensin saanut tehdyksi ammatillisen perustutkinnon ja valmistunut kokiksi. Sen jälkeen Satu on suorittanut lukion oppimäärän ja tänä syksynä loput ylioppilastutkinnon kokeista hyväksytysti ja suorastaan kiitettävästi.

Satun kypsyys ja hieno saavutus palkitaan tänään valkolakilla. Haluan lämpimästi onnitella sinua, Satu, ylioppilastutkinnon ja kolmoistutkinnon suorittamisesta ja toivottaa menestystä lukion jälkeisiin jatko-opintoihin. Olet tänään meidän tähtemme!