PUHE ITSENÄISYYSJUHLASSA 4.12.2020
Kauhavan lukio
Rehtori Toni Uusimäki

 

HYVÄT OPETTAJAT JA LUKIOLAISET

ARVOISAT SOTAVETERAANIT JA VETERAANIJÄRJESTÖJEN EDUSTAJAT

HYVÄ JUHLAVÄKI

 

Olemme kokoontuneet tänään lukion luokissa ja tietokoneiden äärellä poikkeuksellisella tavalla juhlistamaan sunnuntaina 103 vuotta täyttävää Suomea. Olemme tänä vuonna kokeneet yhden Suomen ja samalla koko maailmanhistorian hulluista vuosista. Vuosi 2020 tulee jäämään maailmankirjoihin virstanpylväänä, jonka jälkeen maapallo ei ole entisensä.

Rakas kotimaamme Suomi on tuntunut pieneltä pelikentältä, kun median uutisvirta on syöttänyt tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen samaa tarinaa. Alun perin Kiinasta liikkeelle lähtenyt koronaviruspandemia on raivannut tiensä maapallon lähes joka kolkkaan. Noin 60 miljoonaa ihmistä on sairastunut, puolitoista miljoonaa kuollut ja 42 miljoonaa jo toipunut. Maailman lentoliikenne on halvaantunut, matkailuvirrat tyrehtyneet, pörssikurssit sahanneet ja valtioiden lainanotto kasvanut jättimäisiin summiin. Suomen valtio velkaantuu kuluvana vuonna 20 miljardia euroa, joka johtuu suurelta osalta pandemiasta.

Maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut voimakkaasti arkeemme aina tätä puhetta myöten. Virustaudin nopeaa leviämistä on toki pidetty valtion turvallisuudesta vastaavien asiantuntijoiden keskuudessa aitona turvallisuusuhkana, mutta tavallisen kansan sen seuraukset yllättivät. Meidän koulussamme näkyvin seuraus oli siirtyminen maaliskuun puolivälissä etäopetukseen, jota kestikin sitten kevätlukukauden loppuun saakka.

Covid-19-viruksen leviämisen toinen aalto lyö nyt aallonmurtajaamme Etelä-Pohjanmaalla. Jos suojavarustuksemme pettää, edessä on uudelleen siirtyminen lähiopetuksesta etäopetukseen. Olemme kesän jälkeen tehneet käyneet viivytystaistoa malli Marinilla: turvaväleillä, käsihygienialla ja kasvomaskeja käyttämällä. Tarkoituksena on sinnitellä tehokkaasti siihen asti, että Suomi saa käyttöönsä koronavirukseen tehoavan rokotteen ensi vuoden alkupuolella. Se tuo meille parhaimmassa tapauksessa samanlaisen torjuntavoiton kuin Saksan apu kesällä 1944 panssarinyrkkeineen ja lento-osasto Kuhlmeyneen jatkosodan kriittisinä hetkinä.

Meillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Sen Suomen historia osoittaa. Erityisesti huomioni kiinnittyy näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä muutamiin suuriin kriiseihin, jotka kuitenkin kyettiin ratkaisemaan sisulla ja sinnikkyydellä.

Suomen itsenäistymistä joulukuussa 1917 seurannut sisällissota oli julma, verinen ja kansan kahtiajakoon johtanut. Vajaan neljän kuukauden sotatoimissa menehtyi kaatuneina vähemmän kuin punaisten ja valkoisten joukkojen toimeenpanemissa murhissa ja teloituksissa sekä vankileirien vaikeissa oloissa. Veljessota vei hengen noin 36500 suomalaiselta. Ajan raskautta lisäsi huomattavasti se, että nälän ja kurjuuden heikentämien maanmiestemme keskuuteen levisi espanjantautina tunnettu influenssapandemia, jonka neljä aaltoa surmasivat vuoteen 1920 mennessä yli 20000 suomalaista. Yllättävää on se, että heistä oli suuri osa nuoria ja perusterveitä.

Suomalaisten selviytymiskyvystä kertoo kuitenkin se, että rikkirevitty kansakunta kykeni sisällissodan ja espanjantaudin jälkeen eheytymään, kun viisas ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttunut kansakunnan rakentaminen saatiin käyntiin perinpohjaisella uudistustyöllä. 1930-luvulla Suomi kykeni selättämään molempien poliittisten äärisuuntien – kommunistien ja oikeistoradikaalien – valtapyrkimykset.

Hyvät kuulijat,

suurimman uhan Suomen itsenäisyydelle muodosti sota-aika. Talvisotaa on aiheellisesti kutsuttu maamme toiseksi itsenäisyystaisteluksi, kun jouduimme marraskuun lopussa 1939 Stalinin Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Täpärää pelastumista seurasi kesällä 1941 alkanut jatkosota ja sitä puolestaan Lapin sota. Kunnia Suomen selviytymisestä kuuluu sodan kokeneelle sukupolvelle, joiden ponnistelut juoksuhaudoissa ja kotirintamalla takasivat meille vapaan, demokraattisen ja oikeusvaltiona pysyneen maan. Meidän nykyinen hyvinvointimme lunastettiin sisulla, verellä ja raudalla, kuten veteraanijärjestöjen vapauden viesti niin koruttomasti meille jälleen kertoi. Nyt jo 20. kerran.

Sodan koettelemusten karaisevat suomalaiset rakensivat maan uudeksi, asuttivat sotaa paenneet, maksoivat sotakorvaukset ja rakensivat uutteruudellaan nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme. Heidän tulevaisuudenuskossaan ja ahkeruudessaan on meillä jälkipolvilla paljon opittavaa. Niin paljosta saamme olla kiitollisia tämänkin vuoden itsenäisyyspäivänä. 1990-luvun lamassa ja lähes kymmenen vuotta kestäneessä finanssikriisissä ei kuitenkaan ollut kansakunnan elämä ja onni niin vahvasti uhattuna kuin sota-ajan Suomessa.

Hyvä juhlaväki,

Meidän Suomemme selättää myös koronapandemian luoman kriisin. Virustautiin tehoavat rokotteet ovat pian tulossa. Meillä pitää vain olla resilienssiä, sietokykyä ja kärsivällisyyttä koronaähkyn karkoittamiseksi. Tänäkin itsenäisyyspäivänä voimme vetää sinivalkoisen lipun salkoon, kuunnella Finlandian, sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää ja viettää laatuaikaa pienessä joukossa perhepiirissä. Kansakunnan kerman pyörähtely Presidentinlinnan parketilla jää nyt väliin. Vuoden päästä tilanne on kuitenkin todennäköisesti toinen.

Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!