Huhhuh, taas yksi vaihderikas päivä takana. Lähdimme aamulla kello kahdeksan hotellilta, ja matkustimme jälleen metrolla koululle. Koululle saavuttuamme luulimme, että pääsemme hienoon ja tyylikkääseen kivirakennukseen, jonka pihalla odotti kukilla koristettu pöytä ja shamppanjatarjoilu. Kyseinen rakennus osoittautuikin kirjastoksi, ja siellä olevat henkilöt ohjeistivat meidät parakkikouluun, joka toimii tällä hetkellä oppilaitoksena remontin vuoksi. Sieltä opet lähtivät etsimään jotakuta, joka voisi johdattaa meidät eteenpäin.

Odotellessamme pihalla meidät oppilaat häädettiin pihasta ulos. Ilmeisesti kaikille koulun opettajille ei ollut kerrottu vierailustamme. Lopuksi löytyi asiantunteva koulun työntekijä, joka määräsi meidän oppaaksemme ranskankielisen tytön, joka ei puhunut lainkaan englantia. Tyttö johdatti meidät koulun päärakennukseen, joka helpotukseksemme olikin ylväs kivirakennus. Siellä hän juoksutti meitä ympäri koulua, kunnes muutamat opettajat ottivat meidät vastaan.

Me menimme hetkeksi opettajajienhuoneeseen keskustelemaan ja jakelemaan tuliaisia Suomesta. Sitten lähdimme jälleen ulos, jossa meitä odotti viisi ryhmää paikallisia nuoria. Meidät jaettiin ryhmiin, ja sitten lähdimme tallustelemaan kohti metroa, jolla matkustimme Brysselin keskustaan. Meitä varten oli suunniteltu pakohuonepeli, jonka yhteydessä pääsimme näkemään kuuluisimpia Brysselin nähtävyyksiä. Pakohuonepelin aiheena oli jonkinlainen zombien hyökkäys, josta selvitäksemme meidät piti ratkoa arvoituksia ja suorittaa tehtäviä.

Pakopelin jälkeen erosimme koulun porukasta ja suuntasimme syömään aasialaiseen ravintolaan. Sitten pidimme pienen shoppailutauon, jonka jälkeen päätimme käydä katsomassa miltä näyttää NATOn päämaja. Harmiksemme koko päämajan alue oli rajattu korkeilla aidoilla, minkä takia emme saaneet kunnon kuvaa rakennuksesta ja ennen kaikkea siellä liehuvasta Suomen lipusta.

NATOn jälkeen jatkoimme shoppailua turistialueella, jossa kävimme hankkimassa hiukan matkamuistoja. Lisäksi kuuluisat brysseliläiset vohvelit pääsivät osalle meistä testaukseen. Tuloksena oli yhden vohvelin maassa lojuvat täytteet ja sokerin vaikutuksesta heikosti voiva opettaja. Makealle vastapainoksi kipaisimme hakemassa suolaista syötävää Mäkkäristä. (Sanottakoon, että Belgian vegaanisen hampparin pihvi muistuttaa hälyttävästi kanaa.)

Sitten porukka alkoi jo olla niin väsynyttä, että oli aika lähteä takaisin hotellille. Ja mitäs nyt olisi paluumatka ilman mitään mutkia! Metroon noustuamme yksi meistä huomasi unohtaneensa matkamuistonsa Mäkkäriin, joten hän ja toinen opettajista joutui palaamaan takaisin. Loput porukasta jatkoivat matkaa päätepysäkillemme, ja asemalla odotellessamme pistimme Cha cha cha -bileet pystyyn ja heilutimme vasta ostettua Suomen lippua.

Hyvää yötä ja kauniita unia.




terveisin Kerttu, Saaga, Oiva,Lauri, Lauri, Jukka, Tiina M ja Outi